Pieni maailmanpelastusopas nyt saatavilla

Kirjallinen kysymys: Vapaasti laiduntavan poronhoidon tulevaisuus saamelaisten kotiseutualueella

17.3.2005

Perinteinen vapaasti laiduntava poronhoito on satojen vuosien aikana ympäristöönsä sopeutunut elinkeino. Se on elämäntapa, kulttuurin perusta ja aluetaloudellisesti merkittävä työllistäjä ja tulonlähde. Porotalous on saamelaiskulttuuria tukeva elinkeino ja siten yksi saamelaiskulttuurin ilmenemisen muoto.

Saamelaiskulttuurin osana saamelaisten harjoittama poronhoito onkin varsinaisen poronhoitolain (848/1990 ) lisäksi turvattu monin kansallisin ja kansainvälisin säädöksin, sopimuksin ja päätöksin (esim. YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus, Suomen perustuslaki). Poronhoitolain mukaan valtion maiden käyttö erityisesti poronhoitoon tarkoitetulla alueella ei saa aiheuttaa huomattavaa haittaa poronhoidolle. Lisäksi lain mukaan Metsähallituksen tulee suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä neuvotella asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa. Metsähallituslain (1379/2004 ) mukaan Metsähallituksen hallinnassa olevien luonnonvarojen hoito, käyttö ja suojelu on sovitettava yhteen saamelaisten kotiseutualueella siten, että saamelaisten kulttuurin harjoittamisen edellytykset turvataan sekä poronhoitolaissa tarkoitetulla poronhoitoalueella siten, että poronhoitolaissa säädetyt velvoitteet täytetään.

Laeista ja sopimuksista huolimatta valtion metsien hakkuut haittaavat saamelaisten kotiseutualueella perinteistä, vapaasti laiduntavaa poronhoitoa. YK:n ihmisoikeuskomitea kiinnitti asiaan huomiota viime marraskuussa (Ihmisoikeuskomitean 82. istunto). Inarin metsätalousalueen paliskunnat kirjelmöivät vuonna 2002 päättäjille vaatien hakkuiden lopettamista poronhoidolle välttämättömillä metsäalueilla. Paliskunnat tarkensivat vaatimuksiaan vuonna 2003 laatimalla yhdessä ympäristöjärjestöjen kanssa kartat arvokkaista laidunmetsistä. Ongelmia ei ole ratkaistu, vaan laidunmaiden hakkuita on jatkettu samaan aikaan, kun elinkeinojen yhteensovittamista tutkitaan ja erilaisia toimintaohjelmia laaditaan.

Metsäntutkimuslaitoksen helmikuussa julkistamien Ylä-Lapin metsien kestävän käytön pilottihankkeen tulosten mukaan inarilaisten mielestä kaikilla luontoon pohjautuvilla elinkeinoilla on periaatteessa mahdollisuus toimia kunnan alueella. Eniten varauksia esitettiin metsätalouden suhteen; sekä porotalouden että matkailuelinkeinon edustajat pitivät metsätaloutta ongelmallisena.

Hakkuiden uhkaamat porojen laidunalueet ovat useimmiten myös luonnonsuojelullisesti arvokkaita, lähes luonnontilaisia vanhoja metsiä. Vaikka Ylä-Lapissa maapinta-alasta onkin suojeltu paljon, suurin osa suojelluista alueista on tunturia, suota ja muuta kitukasvuista aluetta. Metsätaloutta harjoitetaan juuri sillä pienellä tuottavalla metsäalalla, joka on oleellista myös porotalouden talvilaitumina. Kukin paliskunta voi laiduntaa porojaan vain omilla alueillaan olevissa metsissä, joten jokaisen paliskunnan alueella on oltava riittävästi hakkuiden ulkopuolella olevaa metsää.

Käytännössä perinteisen, vapaasti laiduntavan poronhoidon tulevaisuus on sidoksissa laidunmetsien tilanteeseen. Valtion liikelaitos Metsähallitus ei toteuta velvoitettaan neuvotella toimistaan näissä metsissä poronhoitajien kanssa. Monen Inarin paliskunnan tärkeillä laidunalueilla hakkuut ovat parhaillaan käynnissä ja uusia suunnitteilla.

Saamelaisten kotiseutualueen metsäalueiden maan käyttöön vaikuttaa voimakkaimmin valtion liikelaitoksen Metsähallituksen tulostavoite. Maa- ja metsätalousministeriö on määrännyt äskettäin Metsähallituksen aloittamaan luonnonvarasuunnittelun päivittämisen Ylä-Lapissa metsä- ja porotalouden yhteensovittamiseksi. Inarin alueen metsäpaliskuntien enemmistö on lähettänyt ministeriöille (MMM, YM, UM) 16.1.2005 kirjeen, jossa paliskunnat esittävät huomattavia muutoksia luonnonvarasuunnittelun mekanismeihin. Paliskuntien mukaan niiden tulisi saada se erityisasema suunnittelussa, joka niille lakien ja asetusten mukaan kuuluisi. Paliskunnat ovat vedonneet hakkuiden lopettamiseksi elinkeinolleen tärkeillä laidunalueilla. Ministeriö ei ole vielä vastannut paliskuntien kirjelmään.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo varmistaa sen, että Inarin metsäpaliskuntien lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuvat esitykset otetaan huomioon Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelussa?

Helsingissä 17. päivänä maaliskuuta 2005

Oras Tynkkynen /vihr

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan vastaus eduskunnan sivuilla.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments