Nilkkani kipeytyi viime kesänä, kun olin kävellyt kolmessa päivässä sata kilometriä. Lääkityksen ja levon avulla nilkka toipui vähitellen, mutta ei palautunut normaaliksi.

Työterveyslääkäri kirjoitti lähetteen yksityisen lääkäriaseman ortopedille, joka passitti minut magneettikuvaukseen. Sain levyllisen kuvia nilkastani ja lääketieteellisiä termejä vilisevän diagnoosin, joka kai kertoi tulehduksesta. Ortopedi määräsi uuden lääkekuurin ja fysioterapiaa.

Vähän aikaa sitten kävin myös pitkästä aikaa yksityisellä hammaslääkärillä. Hammaskiven putsauksen ja reiän paikkaamisen ohessa minulle hankittiin kiskot, jotka estävät hampaiden narskuttelua. Tämä parantaa yöunia ja vähentää jännityspäänsärkyjä.

Iso osa suomalaisista ei ole yhtä onnekkaita. Harva pääsee yhtä helposti lääkärin puheille, vielä harvempi saa lähetteet erikoislääkärille ja kalliisiin tutkimuksiin.

Eläkeläiset ja työttömät ovat osin julkisesti rahoitetun työterveyshuollon ulkopuolella. Ammattikorkeakouluopiskelijat taas eivät pääse käyttämään yliopisto-opiskelijoille järjestettyjä terveyspalveluita.

Nykyjärjestelmässä vähiten apua saavat ne, jotka usein tarvitsisivat sitä eniten. Vaikka julkinen terveydenhuolto palvelee myös huono-osaisia, voi kynnys hakea apua saatikka taistella sen saamisesta olla monelle liian korkealla.

Toki voi ajatella, että yksi tulehtunut nilkka ja hampaiden narskuttelu sinne tai tänne. Vaivat kuitenkin kasaantuvat helposti.

Jos nilkan kipeys vähentää liikuntaa, yleinen terveydentila heikkenee. Jos yöunet ovat heikkoja ja päänsäryt vaivaavat, voi olla vaikeampi menestyä opinnoissa tai töissä. Samalla tavalla kuin raha tulee rahan luo, myös vaivat tulevat vaivojen luo.

Terveydestä tulee kierre, hyvässä ja pahassa. Me onnekkaat pysymme terveempinä, mikä antaa meille paremmat edellytykset myös pitää itse huolta terveydestämme.

Vastaavasti vähemmän onnekkaiden terveys heikkenee. Mitä heikommin menee, sitä vaikeampaa on jaksaa hakeutua lääkärille tai miettiä terveellisiä ruokavalintoja.

Pitkäaikaistyötön ei välttämättä käytä hammaslankaa.

Terveyserojen juuret ovat syvällä, joten niitä ei ratkaista pelkällä terveydenhuollolla. Köyhyyden vähentäminen, työttömien työllistäminen ja syrjäytymisen torjuminen ovat samalla tehokasta terveyspolitiikkaa.

Olenkin esittänyt, että seuraavan hallituksen tulevaisuusselonteon tulisi käsitellä suomalaisten eriarvoisuutta – ja ennen kaikkea keinoja vähentää sitä. Eriarvoisuuden pysäyttämisen tulee ohjata niin terveydenhuoltoa, verotusta kuin koulutustakin.

Oras Tynkkynen