Ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok.) totesi tänään hallituksen kyselytunnilla, että väärentämisen vastaisesta ACTA-sopimuksesta liikkuu paljon vääriä tietoja. Se ei ole mikään ihme.

ACTA-sopimusta valmisteltiin vuosia suljettujen ovien takana, piilossa toimittajilta, kansanedustajilta ja kansalaisilta. Salailu oli niin räikeää, että hallitus, eduskunta ja europarlamentti kiinnittivät siihen toistuvasti huomiota.

Esimerkiksi eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta totesi lausunnossaan 4.5.2010 näin: “Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota ACTA-neuvotteluprosessin avoimuuden ja läpinäkyvyyden puutteeseen, joka ei ole mahdollistanut avointa poliittista eikä kansalaiskeskustelua asiasta.”

Ministeri Stubb ei vaikuttanut pitävän sopimuksen syntyhistoriaa mitenkään poikkeuksellisena. Räikeä salailu ei kuitenkaan ole tätä päivää.

Pelkoja ruokkii myös ACTA:n tulkinnanvaraisuus. Sopimusteksti on varsin väljä, joten maat voivat soveltaa sitä monella eri tavalla. Kansalaisaktivistit pelkäävät ymmärrettävästi, että osassa maista sopimusta lähdetään soveltamaan perusoikeuksia polkevilla keinoilla.

Paras lääke turhiin pelkoihin on avoimuus. ACTA on varoittava esimerkki kabineteissa kaukana kansalaisista valmistelluista sopimuksista. Virhettä ei saa enää toistaa.

Huoliin voidaan myös vastata vahvistamalla perusoikeuksien suojaa sopimuksissa. Piratismin vastaisessa työssä pitää aina kulkea rinnalla vahvat lukot, jotka turvaavat muun muassa sananvapauden ja yksityisyydensuojan.