Verkon avulla demokratiaa voidaan laajentaa ja syventää monin tavoin. Kuulin innostavia esimerkkejä ja käytännön kokemuksia National Democratic Instituten konferenssissa Stanfordin yliopistolla, jonne minut oli kutsuttu kertomaan Suomen joukkoistamishankkeista.
Saksassa Abgeordnetenwatch-palvelu vahtii päätöksentekijöiden työtä ja välittää heille kansalaisten kysymyksiä. Tähän mennessä palvelun kautta on saatu päättäjiltä yli 100 000 vastausta, ja vastausprosentti nousee yli 80:n.
Tunisiassa vastaavan Marsad-palvelun tehtävä on yksinkertaisempi: välittää äänestystulokset ja läsnäolotilastot äänestäjille, koska parlamentti ei itse julkaise niitä. Marsadin aktivistit ottavat istuntosalissa valokuvan äänestystaulusta ja laskevat sen perusteella käsin, kuka on äänestänyt mitäkin.
Etelä-Koreassa kansalaiset voivat tarkistaa verkkopalvelusta, missä heidän kansanedustajansa kulloinkin liikkuu. Monet palvelut (esim. Granicus ja CrowdHall pyrkivät helpottamaan verkkotapaamisten järjestämistä, jotta päättäjät voivat kohdata kansalaisia muuallakin kuin perinteisissä tupailloissa.
Makedonian hallitus julkaisee kaikki esitykset verkossa kuukauden ajan. Maa hyödyntää verkkoa muutenkin ahkerasti mm. datan avaamiseen.
Kiinnostava uusi ala käsittelee datajäänteiden (data exhaust, data contrails) hyödyntämistä. Tyypillisessä nykyajan älypuhelimessa on seitsemän sensoria, ja laitteet keräävät huomaamattamme valtavia määriä dataa.
Tuo data kertoo meistä enemmän kuin tiedämmekään. Esimerkiksi henkilön tunnistamiseen ei välttämättä tarvita puhelinnumeroa tai edes ääninäytettä, vaan pelkkä data puhelimenkäyttötavasta riittää.
Google Trends käyttää verkkohakuja ennustamaan työttömyyden kehitystä. Kun hauissa alkaa esiintyä työvoimatoimiston ja työttömyyskorvauksen kaltaisia sanoja, vähän ajan päästä työttömyys alkaa näkyä tilastoissa. Vastaavasti hakusanojen perusteella voi ennustaa flunssaepidemioita kaksi viikkoa ennalta.
Dataminr puolestaan louhii twiittauksia eli viserryksiä. Yhtiö pystyy havaitsemaan esimerkiksi hässäköitä yleisötilaisuuksissa kymmenestä joitakin kymmeniä minuutteja ennen kuin tieto saavuttaa uutiset.
Verkkoa käytetään myös korruption vastaiseen taisteluun. Tunnetuin esimerkki on intialainen I Paid a Pribe, jonka avulla kansalaiset voivat ilmoittaa maksamistaan lahjuksista. Palvelun avulla viranomaiset voivat tunnistaa ja puuttua erityisen pahoin väärinkäytöksistä kärsiviin kohteisiin – ja kansalaiset välttää niitä.
I Paid a Pribe on saanut Intiassa 22 000 korruptioilmoitusta. Palvelu on myös laajentunut 16 maahan. Vastaavanlaista palvelua Afrikassa kehittää esim. mRushwa.
Recovers.org auttaa katastrofien jälkeen ohjaamaan hajanaiset vapaaehtoisjoukot sinne, missä apua tarvitaan. SeeClickFix puolestaan helpottaa teknisten vikojen – vaikka sammuneen katuvalon tai murentuneen asfaltin – ilmoittamisesta paikallishallinnolle.
Köyhissä kehitysmaissa verkkoon pääsee vasta harva. Näissä oloissa verkkosivuja toimivampia työkaluja voivat olla tekstiviestit (ks. infografiikka).
Project Masiluleke käyttää lyhyiden tekstiviestien loppuun jäävää vapaata merkkimäärää kansanterveysviestien välittämiseen Etelä-Afrikassa. Viesteissä voidaan esimerkiksi tarjota puhelinapua hiv-positiivisille. Tansanialaisella kansanedustajalla on puolestaan oma tekstiviestipalvelu, jonka kautta äänestäjät voivat lähestyä häntä.
Ugandassa kehitysjärjestöt ovat värvänneet noin 200 000 vapaaehtoisen Ureport-verkoston, joka auttaa seuraamaan erinäisiä kehitysaiheita. Maailmanpankki kysyi verkoston kautta havaintoja banaania uhkaavasta taudista ja antoi vinkkejä taudin torjuntaan.
Rohkaisevista esimerkeistä huolimatta konferenssin puhujat korostivat, että uusi teknologia on työkalu, ei itseisarvo. Teknologian avulla on onnistuttu kumoamaan diktaattoreita, mutta se ei riitä rakentamaan tilalle toimivaa demokratiaa.
Rinnalle tarvitaan perinteisiä kansanvallan rakennuspuita: instituutioita, vaaleja, puolueita ja kansanliikkeitä. Ja ne taas voivat puolestaan hyödyntää myös uuden teknologian työkaluja.
Oras Tynkkynen
Olen aiemmin kirjoittanut mm. mahdollisuuksista avata julkista dataa (täällä ja täällä ), joukkoistaa päätöksentekoa (täällä ja täällä) ja vahvistaa lähidemokratiaa. Samoja teemoja olen käsitellyt myös blogissani Internet Governance Forumista Bakusta.
