Aloitin viikon keskustelemalla akavalaisten kanssa ilmastoasioista. Aiemmin minut on kutsuttu mm. Elinkeinoelämän Keskusliiton, Suomen Yrittäjien, Energiateollisuuden ja Metallinjalostajien vieraaksi, mutta Akava oli ensimmäinen keskusteluhalukas taho työntekijäpuolelta. Tämä kertonee jotain sekä Akavasta että ay-liikkeestä.

Pasilan asemalla olin ajatellut ehtiä syödä aamiaista, mutta päädyinkin antamaan puhelinhaastattelun Demarille. Puolen päivän aikaan oli vuorossa Suomen Kuvalehti.

Iltapäivällä matkustin lautalla Suomenlinnaan, jossa Metsäntutkimuslaitos piti pienen porukan työseminaarin metsien käytön tulevaisuudesta. Puhuin ilmastonsuojelun ja bioenergian yhteydestä.

Tiistai oli liikennepäivä. Aamulla alustin Auto- ja Tieforumin seminaarissa liikenteestä ja ilmastosta.

Biopolttoaineiden lisääminen ja auto- ja ajoneuvoverouudistus ovat sinänsä tervetulleita, mutta niiden ilmastohyöty uhkaa mitätöityä tieliikenteen kasvulla muutamassa vuodessa. Tarvitaan 10-20 saman suuruusluokan toimenpidettä lisää, jotta päästöt saataisiin vähennettyä kestävälle tasolle.

Myös liikennehankkeet on punnittava uusiksi. Ei ole kovinkaan järkevää yhtäällä kanavoida veronmaksajien rahoja tiehankkeisiin, jotka lisäävät päästöjä, ja toisaalla käyttää veronmaksajien rahoja hankkeisiin, jotka vähentävät päästöjä.

Ympäristövaliokunnan kokouksesta piipahdin Suomen lämpöpumppuyhdistyksen esittelytilaisuudessa. Eduskuntaryhmän ylimääräisen kokouksen ja istunnon jälkeen oli vuorossa se päivän toinen liikennetilaisuus, vihreiden joukkoliikenneseminaari.

Keskiviikkona aamulla jatkoin hallitusryhmän kokouksesta Bali-seminaariin. Perinteisessä ilmastofoorumin tilaisuudessa käytiin läpi kansainvälisen ilmastopolitiikan näkymiä joulukuussa Indonesiassa alkavaa YK:n ilmastokokousta varten.

Metalliliiton legendaarinen Matti Putkonen päästi ilmoille verbaalisen päästön, joka sai seminaariyleisön haukkomaan henkeään. Teollisuuden edustajilta kysyttiin, miten niin heidän kuin kaikkien muidenkin penäämä globaali sopimus käytännössä saavutettaisiin. Vastaus jäi epäselväksi.

Lounaan jäähtyessä annoin puhelinhaastattelun tamperelaiselle ilmaisjakelulehdelle Torille urakehityksestäni. Täydellä vatsalla menin puhumaan suuren valiokunnan kokoukseen erityisesti EU:n uusiutuvavelvoitteesta ja sen merkityksestä Suomelle.

Istunnosta jouduin karkaamaan kesken ehtiäkseni Tampereella valtuuston kokoukseen. Illan esityslista oli köykäinen ja lyhyt, mutta se ei estänyt valtuutettuja jaarittelemasta yhdeksään asti.

Yllättäen keskustelua virisi myös pormestarin valintatavasta. Nyt demaritkin näyttivät kääntyneen kannattamaan suoraa kansanvaalia, jota vihreät ovat esittäneet alusta asti.

Tuoreessa muistissa on, kuinka vielä aseveliakselin aikaan demarit vastustivat ajatusta – kenties koska kuvittelivat voivansa junailla oman ehdokkaan paremmin läpi valtuustosta. Muistutin tehneeni kansanvaalista aloitteet sekä valtuustossa että eduskunnassa.

Torstaiaamuna me hallitusryhmien valiokuntavastaavat kokoustimme auto- ja ajoneuvoverouudistusta koskevista ympäristövaliokunnan lausunnoista. Niistä tuli varsin hyvät.

Valiokunta nosti esille mm. tarvetta seurata liikenteen päästöjä ja ryhtyä tarvittaessa lisätoimiin, edistää joukkoliikennettä konkreettisesti sekä selvittää ruuhkamaksuja. Ennen varsinaista kokousta valiokunta tapasi Kiinan varaympäristöministerin.

Päivällä pohdimme vihreiden energia-avauksia. Eduskuntaryhmän kokouksessa esittelin tulevaisuusselonteon valmistelua.

Päivällisellä ympäristövaliokunta tapasi ympäristöministeri Tiilikaista ja ministeriön väkeä. Tivasin ministerin Vuotos-kantaa. Tiilikainen vastasi kieli keskellä suuta.

Perjantaina ympäristöjärjestöjen edustajat puhuivat vihreälle ryhmälle Metso-ohjelmasta. Järjestöjen mukaan valmisteltavaa ohjelmaa riivaa konkretian puute. Selkeät numerotavoitteet uupuvat.

Metso-ohjelmalla pyritään pysäyttämään metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2016 mennessä. Tavoite on kunnianhimoinen, eikä se tule toteutumaan ilman kunnollista rahoitusta.

Lounastin VNK:n tiimin kanssa. Istunnon jälkeen kokoontui ensimmäistä kertaa ministeri Tiilikaisen luotsaama tulevaisuusselonteon ministerityöryhmä. Ministerit antoivat siunauksen selonteon valmistelua linjaaville periaatteille.

Kokous loppui sen verran etuajassa, että ehdin ratikalla hyvin YLEn studiolle. Pasilassa annoin etähaastattelun BBC:n toimittajalle, jota kiinnosti kymmenen vuotta sitten Kiotoon järjestetty ilmastojunamatka. Illaksi ehdin Tampereelle saunaan.

Matkustimme YK:n ilmastokokoukseen maitse, koska halusimme minimoida oman ilmastokuormamme. Matka kesti suuntaansa kymmenen päivää, mutta käytimme ajan hyväksi kokoustamalla, pitämällä matkan varrella seminaareja ja järjestämällä tempauksia.

Lauantaina palasin Helsinkiin puoluevaltuuskunnan kokoukseen. Puhuin Tehyn työtaistelun johtopäätöksistä. Kannatin myös sitä, että puolueelle vihdoin laadittaisiin elinkeinopoliittinen ohjelma (jolle puoliprovokatorisesti ehdotin nimeä kilpailukykyohjelma). Käyttöä olisi myös linjapapereille metsiensuojelusta ja Itämerestä.

Illalla kävin kylässä riihimäkeläisen ystäväni, seuraavana päivänä tamperelaisen ystäväni uudessa kodissa. Jälkimmäisessä katsoimme Hunter S. Thompsonin päihdehuuruiseen sekoiluun perustuvan elokuvan Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa. Ehdin myös käydä salilla.