Viikko 49 (3.-9.12.): Ihan hauskaa linnassa

Joulun lähestyessä eduskunnan työtahti alkoi tiivistyä ja istunto pidettiin myös maanantaina.

Ennen istuntoa vedin tulevaisuusselonteon asiantuntijaryhmän kokouksen. Lounaan jälkeen annoin haastattelun Sitran ympäristöohjelman arviointiin ja kokoustin VNK:n tiimini kanssa. Alkuillaksi ehdin vielä graduryhmään.

Itsenäisyyspäivän vuoksi hallitusryhmä kokousti poikkeuksellisesti tiistaina. Sen jälkeen ympäristövaliokunta kuuli asiantuntijoita suunnitelmista yhdistää Ilmatieteen laitos ja Merentutkimuslaitos.

Fuusiolla voitaisiin todennäköisesti saavuttaa tehokkuus- ja synergiahyötyjä. Hanke on kuitenkin herättänyt närää Merentutkimuslaitoksessa – osin aiheesta.

MTL:ssä pelätään monitieteellisen merentutkimuksen jäävän kemiallis-fysikaalisen ja ilmatieteellisen tutkimuksen varjoon. Luottamusta ei ole erityisesti herättänyt sekään, että fuusiota valmistelee Ilmatieteen laitoksen entinen vs. pääjohtaja Pekka Plathan.

Valiokunnan varsinaisen kokouksen jälkeen tapasin ihmisiä biohajoavia muoveja valmistavista yrityksistä. Ympäristön kannalta on toki hyvä hyödyntää uusiutuvia raaka-aineita ja valmistaa luonnossa maatuvia tuotteita. Toisin kuin minulle myös oli aiemmin väitetty, ainakaan tapaamieni edustajien yritykset eivät käytä raaka-aineena geenimuunneltua maissia.

Kokonaiskuormitus riippuu kuitenkin koko elinkaaren ympäristötaseesta. Moneen kertaan käytettävä kestotuote siis päihittää kertakäyttöisen, oli etuliitettä bio tai ei.

Ennen istuntoa sain opiskelijavieraita Helsingin evankelisesta opistosta. Kysymyksiä riitti.

Keskiviikkona ministeri Vehviläinen esitteli ympäristövaliokunnalle liikennepoliittisen selonteon valmistelua. Voin olla luottavaisin mielin, koska selonteko on hänen käsissään.

Lounaan jälkeen Vapon edustajat kävivät kertomassa aikeista valmistaa turpeesta liikennepolttoaineita. Vapolaisten argumentit muuttuivat keskustelun aikana kameleonttimaisesti.

Ensin turvetta kannatti kuulemma käyttää, koska se vähentää ilmastopäästöjä. Kun tenttasimme taustalla olevien laskelmien kyseenalaisista oletuksista, ilmastoargumentti unohtui ja turpeen erinomaisuus perustuikin työllistävyyteen ja kotimaisuuteen.

Turve saadaan tutkimuksissa näyttämään ilmaston kannalta edulliselta valitsemalla sopivat oletukset. Mekanismeja on erityisesti kolme.

Ensinnäkin turpeen polton päästöistä vähennetään turpeenoton jälkeisen maankäytön vaikutukset. Tämä vastaa sitä, että kivihiilen päästöistä yritettäisiin vähentää hyöty, joka saadaan istuttamalla hiililouhoksen paikalle puita louhinnan päätyttyä.

Toiseksi tarkasteluväli valitaan riittävän pitkäksi, 100 tai 300 vuodeksi. Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää kuitenkin päästöjen leikkaamista murto-osaan 40:n ja kestävälle tasolle 90 vuoden aikana.

Siksi ei vielä paljoa lohduta, jos maa sitoo osan turpeen käytön aiheuttamista päästöistä 100-300 vuoden päästä. Ajatus vastaa sitä, että kivihiilen tuottaja saisi tuprutella päästöjä entiseen tapaan, kunhan lupaisi sitoa osan niistä takaisin vuosina 2100-2300. Kuka vastuullinen politiikko suostuisi tällaiseen ehdotukseen?

Kolmanneksi parhaat ilmastotaseet saadaan keskittämällä turpeenotto turvepelloille. Hyvä näin, mutta nykyisestä turpeesta vain vaatimaton osa saadaan turvepelloilta. Jos siis ollaan aidosti huolissaan turpeenoton ilmasto- ja ympäristövaikutuksista, voisi aloittaa keskittämällä turpeenoton turvesoille ja lopettamalla sen luonnontilaisen kaltaisilta soilta.

Suomen 90-vuotisjuhlaistunnossa Vihreiden ryhmäpuheenvuoron piti Erkki Pulliainen. Kolminkertaisen eläkööhuudon jälkeen kävin kohottomassa valtiosalissa mehulasillisen itsenäisyyden kunniaksi.

Itsenäisyyspäivänä kävin parturissa asetuttamassa hiuksia ojennukseen. Päähäni pistin uudet, paksusankaiset silmälasit.

Muuten juhla-asu oli hillitty. Toisessa kädessä pidin vanhasta vinyylistä valmistettua kahden sormen korua, jota jotkut tuttavat ehättivät lehtikuvista tulkitsemaan kihlasormukseksi.

En ole koskaan ollut liiemmin innostunut linnanjuhlista, mutta tällä kertaa minulla oli oikeastaan ihan hauskaa. Viihdyin lähinnä vihreiden kollegoideni Nannan ja Annin seurassa melkein puoleenyöhön.

Jatkoaikeet kariutuivat jonoon Teatterin edessä. En tiedä juurikaan turhempia tapoja käyttää aikaa kuin jonottaa baariin.

Jonottamishaluja hillitsi myös kuvitelmani, jonka mukaan seuraavana aamuna olisi ympäristövaliokunnan kokous tavalliseen tapaan. Näin ei sitten ollutkaan, joten heräsin suotta silmät ristissä seitsemän aikoihin.

Ennen istuntoa kävin Pirkko Heikinheimon kanssa tulevaisuusvaliokunnan kuultavana. Yleisösuosio ei ollut huikea. Puheenjohtaja vakuutti sen johtuvan päällekkäisistä valiokuntien kokouksista eikä esimerkiksi edellisillan juhlista.

Lauantaina lähdin matkalle kohti YK:n Balilla pidettävää ilmastokonferenssia. Siitä enemmän matkapäiväkirjasta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *