Pieni maailmanpelastusopas nyt saatavilla

Vihreä Lanka: Epätoivoisen reseptit ilmaston pelastamiseksi

14.4.2008

Kirja-arvostelu

Ilmastonmuutos on vihdoin yleisesti tunnustettu vakavaksi uhkaksi. Mutta mitä jos herääminen tapahtui liian myöhään? Entä jos ilmastonmuutos on päässyt jo etenemään niin pitkälle, että sitä on mahdotonta pysäyttää?

Tästä synkästä oletuksesta lähtee liikkeelle Risto Isomäki uusimmassa kirjassaan. Tieteiskirjailijana suuren yleisön tietoisuuteen noussut tiedetoimittaja ja ympäristöaktivisti pohtii nyt tapoja saada lämpeneminen kuriin, jos pelkkä päästöjen radikaalikaan vähentäminen ei enää riitä.

Isomäen lähtöoletus poikkeaa valtavirtatieteestä. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi, että lämpeneminen olisi yhä mahdollista rajoittaa siedettäväksi tulkittuun kahteen asteeseen leikkaamalla maailman päästöjä 50–85 % vuosisadan puoliväliin mennessä.

”Ilmastonmuutos. Nyt.” -kirjan kirjoittaneen Pasi Toiviaisen tavoin Isomäki pitää kuitenkin IPCC:n arvioita liian varovaisina. Erityisesti he katsovat tutkijoiden aliarvioivan lämpenemistä kiihdyttäviä palautekytkentöjä.

Esimerkiksi kun lämpeneminen sulattaa Siperian ikiroutaa, sen alta voi vapautua ilmakehään valtavia määriä metaania, mikä kiihdyttää lämpenemistä. Kierre on syntynyt.

Mitä sitten voi tehdä, jos ilmastonmuutos on jo riistäytynyt käsistä? Paljonkin, Isomäki väittää. Ihmiskunta voi sitoa jo tupruteltua hiiltä takaisin tai muuttaa planeetan albedoa eli heijastavuutta.

Hiiltä voi sitoa esimerkiksi hautaamalla biomassaa aavikoille, suolaan, soihin tai puuhiileen. Heijastavuutta voisi puolestaan lisätä sijoittamalla avaruuteen heijastimia, korvaamalla havupuita lehtipuilla tai maalaamalla kattoja valkoisiksi.

Isomäki on antanut kirjalleen osuvan alaotsikon ”Järkevistä vaihtoehdoista hullun tiedemiehen ratkaisuihin”. Järkevimmästä päästä ovat ehdotukset, jotka ovat hyödyllisiä niiden ilmastovaikutuksista riippumatta. Esimerkiksi runsaasti hiiltä sitovien hedelmäpuiden istuttaminen köyhissä maissa on varsinainen win-win-win-ratkaisu.

Osa ehdotuksista taas on ilmeisen epärealistisia tai jopa haitallisia. Tämän Isomäki itsekin tunnustaa.

Esimerkiksi jättimäisen peilin sijoittaminen avaruuteen voisi maksaa 10 000 miljardia dollaria tai enemmän. Heijastavuuden tietoinen muuttaminen taas voi Isomäen mukaan pahentaa otsonikatoa rajusti. Pahimmassa tapauksessa ilmasto voi keikahtaa niin, että ongelmaksi tuleekin uusi jääkausi.

Isomäki on aina rakastanut villejä visioita. Välillä hänen rakkautensa suuriin lukuihin selättää suhteellisuudentajun ja realismin. En toisella lukemisellakaan kyennyt innostumaan ajatuksesta varastoida hiiltä miljooniin muurahaiskekoihin. Käsikirjoituksesta teksti on sentään jonkin verran järkevöitynyt.

Villit visiot ovat kuitenkin suurille ajattelijoille ominaisia. Maailmassa on riittämiin meitä pragmaatikkoja, jotka kyllä ammumme hulluimmat ideat alas.

Isomäki on tehnyt haastavalla kirjallaan palveluksen ilmastokeskustelulle.

Isomäen viisi järkevintä ideaa
1. Mangrovemetsien palauttaminen
2. Hedelmäpuiden istuttaminen kuivilla alueilla
3. Nokipäästöjen vähentäminen
4. Rakennusten heijastavuuden muuttaminen
5. Suihkukoneiden tiivistymisvanojen vähentäminen

Oras Tynkkynen

Kirjoittaja on Vihreiden kansanedustaja ja valtioneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntija.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Kommentoi

Kommentit moderoidaan spammin välttämiseksi. Asiattomia kommentteja ei julkaista, ja laittomat viestit ilmoitetaan poliisille.