Terassitarkastus kuohuttaa kesäistä some-kansaa. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok.) jakamassa kuvassa tarkastaja vahtii Helsingissä, että terassi ei leviä sallittua laveammalle.

Terassiraivoon on helppo samastua. Eikö tällaisena aikana verovaroille ole parempaa käyttöä kuin kytätä terassien leveyttä? Hashtag byroslavia!

Mietitään kuitenkin hetki.

Terassit elävöittävät kaupunkeja, tarjoavat asiakkaille haluttuja palveluja ja mahdollistavat yrityksille lisätienestejä. On kaikkien etu, että niitä saa pitää.

Tampereella kaupunki on tarjonnut pääkadulla rutkasti tilaa, jonne yritykset voivat laajentaa tarjontaansa. Toistaiseksi aika harva näyttää tarttuneen tilaisuuteen.

Toisaalta sekään ei ehkä olisi ihan maailman paras ajatus, että terasseja saisi pystyttää minne tahansa milloin tahansa. Terassianarkia voisi tukkia pelastusteitä ja hankaloittaa katujen puhtaanapitoa, jätehuoltoa ja huoltoajoa.

Holtittomat terassit voisivat kaventaa ja sekavoittaa katutilaa kohtuuttomasti. Hankalinta se olisi erityisryhmille, kuten näkövammaisille ja pyörätuolilla liikkuville. Europarlamentaarikkoakin voisi ottaa kuuppaan, jos kadulla joutuisi puikkelehtimaan muovituolien ja A-ständien välissä.

Tarvitaan siis tasapainoa ristikkäisten tavoitteiden välillä. Terasseja joo, minne ja miten tahansa ei.

Aina tasapainon löytäminen ei ole ihan helppoa. Usein oikeasta kohdasta byroslavian ja anarkian välisellä janalla on eriäviä näkemyksiä.

Otetaan toinen esimerkki: elintarvikkeiden suoramyynti tiloilta. Rajoitetaanko liikaa? Pk-yritykset tukahtuvat hallintoon! Rajoitetaanko liian vähän? Listeriaepidemia leviää!

On ymmärrettävää tuohtua ylihallinnosta. Astetta hankalampaa on hakea tolkullinen vaihtoehto.

Kun sormea seuraavan kerran kutkuttaa painaa jaa-nappia, kannattaa pysähtyä hetkeksi. Jos tapaus menee liian pitkälle, miten itse järjestäisit asian fiksummin?

Oras Tynkkynen