Pieni maailmanpelastusopas nyt saatavilla

Valtuustoaloite: autojen yhteiskäytön edistämisestä

18.5.2006

Autojen yhteiskäytöllä (car sharing) tarkoitetaan järjestelmiä, joissa osallistujat voivat käyttää autoja omistamatta niitä. Autosta maksetaan käytön mukaan. Yhteiskäyttöjärjestelmiin kuuluu yli 70 000 ihmistä kymmenessä eri Euroopan maassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Singaporessa. Yhteiskäytön kärkimaassa Sveitsissä autoja voi ottaa käyttöön yli tuhannesta eri pisteestä.

Suomen toistaiseksi ainoa yhteiskäyttöorganisaatio on vuonna 1999 perustettu City Car Club. Yhtiön autoja voi varata internetistä tai soittamalla varauskeskukseen, ja niitä voi ottaa käyttöön yli 70 pisteestä Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Yritys toimii myös Tukholmassa ja Göteborgissa.

Yhteiskäyttöautoa voi käyttää sopivaksi katsomansa ajan aina tunnin asioinnista usean viikon lomamatkaan. Autoja voi varata ja ottaa käyttöön mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Käyttäjä maksaa kuukausimaksun lisäksi varatusta ajasta ja ajetuista kilometreistä. Runsaasta ja sesonkien ulkopuolisesta käytöstä saa alennuksia.

Keskivertoautoilijalle melkein 70 % auton kustannuksista on kiinteitä eli käytöstä riippumattomia. Kansainvälisten laskelmien mukaan yhteiskäyttö tulee kuluttajalle omaa autoa edullisemmaksi, jos ajokilometrejä kertyy vuodessa alle 12 000. Yhteiskäyttöorganisaatio huolehtii mm. autojen hankinnasta, rahoituskuluista, vakuutuksesta ja huollosta. Yhteisautoa käytetään tehokkaammin – yksityisautot seisovat tyhjän panttina jopa 23 h/vrk, yhteiskäyttöautot vain noin 8 h – joten kiinteät kustannukset jakaantuvat usealle henkilölle.

Kuluttaja hyötyy yhteiskäytön edullisuuden ja vaivattomuuden lisäksi siitä, että voi valita tilanteeseen sopivan kulkuneuvon pienestä kaupunkiautosta muuttoautoon. Autokanta on myös modernia ja tehokasta. Esimerkiksi City Car Clubin autojen keski-ikä on noin puolitoista vuotta.

Suurin voittaja on kuitenkin yhteiskunta. Yksi yhteiskäyttöauto korvaa 5–12 yksityisautoa ja osallistujien ajokilometrit vähenevät kolmanneksella, joten yhteiskäyttö vähentää turhaa autoilua. Samalla vähenevät ympäristöä ja terveyttä vahingoittavat päästöt, ruuhkat sekä parkkipaikkojen tarve. Yhteiskäyttöpalvelu myös työllistää ihmisiä.

Liikenne- ja viestintäministeriö sekä EU-komissio ovat tutkineet autojen yhteiskäyttöä. Sitä suosittelee mm. kuntien kansainvälinen ympäristöjärjestö ICLEI, jonka jäsen Tampere on.

Yhteiskäytön yleistymistä jarruttavat konseptin tuntemattomuus ja aloituskynnyksen korkeus, sillä palvelun käynnistäminen edellyttää kriittistä massaa asiakkaita. Vaikka palvelu sopiikin luontevasti yksityiselle sektorille, voi kaupunki edesauttaa yhteiskäytön liikkeellelähtöä monin tavoin.

Ensinnäkin kaupunki voi selvittää yhteiskäytön mahdollisuuksia kartoittamalla kysyntää, naapurikuntien kiinnostusta ja yhteiskäyttöautoille sopivia parkkipaikkoja. Kaupunki voi etsiä yhteiskäytön toteuttajaksi ulkopuolisen tahon tai lähteä uuteen yritykseen osakkaaksi.

Toiseksi kaupunki voi varata parkkipaikkoja yhteiskäyttöautoille ja neuvotella pysäköintialennuksista. Esimerkiksi noin puolessa Sveitsin rautatieasemista on erillisiä parkkipaikkoja yhteiskäyttöautoille. TKL voisi sopia markkinointiyhteistyöstä, jossa yhteiskäytön ja bussien käyttäjille myönnettäisiin ristikkäisiä alennuksia.

Ennen kaikkea kannattaa selvittää, voisiko yhteiskäyttöpalveluiden käyttäminen Tukholman ja Göteborgin tapaan tuoda kaupungille säästöjä ajoneuvokuluissa. Kaupunki tarvitsee yleensä autoja erityisesti virka-aikana, joten iltaisin ja viikonloppuisin ne voisivat olla kaupunkilaisten käytössä.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kaupunginhallitus ryhtyy toimenpiteisiin edistääkseen autojen yhteiskäyttöä.

Tampereella 18.5.2005

Oras Tynkkynen

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments