Kohti vähäpäästöistä Suomea
Hallituksen ilmasto- ja energiapoliittinen tulevaisuusselonteko viitoittaa tietä kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa. Selonteon skenaariotyön perusteella mittavatkin päästövähennykset ovat mahdollisia, ja niihin voidaan päästä hyvin eri tavoin. Tulevaisuudessa on syytä tarkastella mahdollisuuksia kokonaan päästöneutraaliin Suomeen.
Lokakuussa valtioneuvosto hyväksyi kaksi vuotta valmistellun ilmasto- ja energiapoliittisen tulevaisuusselonteon. Siinä asetettiin tavoitteeksi siirtyä kohti hyvinvoivaa ja vähäpäästöistä yhteiskuntaa.
Vuosisadan puoliväliin mennessä päästöjä on pitänyt leikata vuoden 1990 tasosta vähintään 80 prosenttia. Näin Suomi tekee oman osansa globaaleissa ilmastotalkoissa, joissa päästöjä rajoittavat myös muut teollisuusmaat ja nousevat taloudet.
Määrällisiä tavoitteita asetettiin myös avainsektoreille. Rakennuskannan energiankäyttöä on tehostettava niin, että kulutus laskee nykytasosta 60 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Samassa ajassa keskipäästöt fossiilisten polttoaineiden käytöstä autoissa tulee pudottaa 20–30 grammaan hiilidioksidia kilometriltä.
Selonteko sisältää tavoitteiden lisäksi hallituksen linjauksia ilmasto- ja energiapolitiikan suunnasta. Ekologista verouudistusta jatketaan ja päästöjen tuottamiseen kannustavaa ohjausta arvioidaan uudelleen. Uudisrakentamisessa siirrytään vaiheittain passiivitaloihin ja nykyisen rakennuskannan energiatehokkuutta velvoitetaan parantamaan peruskorjausten yhteydessä. Kaikki kunnat velvoitetaan laatimaan omat ilmasto-ohjelmansa.
Tulevaisuusselonteko ja siihen liittyvä tausta-aineisto ovat ladattavissa valtioneuvoston kanslian sivuilta osoitteessa www.vnk.fi/tulevaisuusselonteko. Tärkeimmät julkaisut ovat saatavilla suomen lisäksi myös ruotsiksi ja englanniksi.
Vähäpäästöisen Suomen polkuja
Tulevaisuusselontekoa varten laadittiin neljä esimerkkiskenaariota mahdollisista poluista kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa. Skenaarioiden laadinnassa käytettiin apuna Tulevaisuuden tutkimuskeskukselta, Pöyry Energyltä ja Gaia Consultingilta tilattuja konsulttitöitä sekä useiden asiantuntijoiden ja vielä useampien kansalaisten osallistumista.
Ensimmäisessä skenaariossa johtoajatuksena on energiatehokkuuden vallankumous. Toisessa yhdyskunnat ja palvelut järjestetään niin, että liikennetarve minimoituu. Kolmannessa pyritään tuotannossa mahdollisimman suureen omavaraisuuteen ja paikallisuuteen. Neljäs skenaario perustuu teollisuuden tuotannon vahvaan kasvuun ja päästöjen leikkaamiseen teknisin ratkaisuin.
Skenaarioilla pyritään havainnollistamaan mahdollisia polkuja kohti vähäpäästöistä Suomea. Siksi niihin haettiin hyvin erilaisia oletuksia päästöihin vaikuttavista keskeisistä tekijöistä kuten yhdyskuntarakenteesta, teollisuuden tuotannosta ja rakenteesta sekä ydinvoiman osuudesta.
Skenaariot osoittavat, että Suomen päästöt voidaan leikata kestävälle tasolle hyvin eri tavoin. Kaikille vähäpäästöisille poluille on kuitenkin yhteistä energiatehokkuuden olennainen parantaminen kautta koko yhteiskunnan. Samoin uusiutuvan energian osuutta on kasvatettava riippumatta muista valinnoista kuten energian kulutuksen tasosta tai ydinvoiman osuudesta. Uusia tekniikoita ja toimintatapoja tarvitaan kaikilla sektoreilla.
Haastavaan päästötavoitteeseen pääsemiseksi pitää energiantuotannon ja autoilun olla vuonna 2050 käytännössä lähes päästötöntä. Energiantuotannossa fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käyttö on vaiheittain ajettava alas silloin, kun niitä ei käytetä hyödyntäen hiilen talteenottoa ja varastointia.
Tieliikenteessä erityisesti ajoneuvojen energiatehokkuutta on parannettava, autokantaa sähköistettävä sekä korvattava bensaa ja dieseliä kestävillä biopolttoaineilla. Lisäksi liikenteen päästöjä on vähennettävä muilla keinoilla kuten liikennetarvetta vähentämällä ja joukko- ja kevyttä liikennettä suosimalla.
Haastavinta päästöjen merkittävä vähentäminen on maataloudessa, koska iso osa päästöistä on suoraan riippuvaista tuotannon määrästä. Teollisuuden prosessipäästöjen ja raskaan sekä lentoliikenteen päästöjen leikkaaminen edellyttää myös isoja teknologisia harppauksia tai laajoja rakenteellisia muutoksia.
Päätöksiä tulevaisuuden päästöistä tehdään tänään
Tulevaisuusselonteko tarkastelee ilmasto- ja energiapolitiikan pitkän aikavälin haasteita. Tulevaisuus on kuitenkin lähempänä kuin moni tulee ajatelleeksi: vuoden 2050 tavoitteiden saavuttaminen edellyttää monia isoja muutoksia jo lähivuosina.
Kansainvälisessä keskustelussa puhutaan niin sanotusta hiililukkiutumasta (carbon lock-in). Käsitteellä tarkoitetaan investointeja, jotka sitovat päästöt tietylle uralle pitkälle tulevaisuuteen.
Esimerkiksi autojen keskimääräinen romutusikä on Suomessa ollut 18 vuotta. Toisin sanoen tänään käyttöön otettava uusi auto kuluttaa polttoainetta ja tuottaa päästöjä todennäköisesti vielä 2020-luvun lopulla. Voimalat ja kiinteistöt vaikuttavat päästöihin vuosikymmeniä eteenpäin, yhdyskuntarakenne vielä sitäkin kauemmin.
Hiililukkiutuman ympäristöllinen ja taloudellinen hinta voi olla kova. Esimerkiksi Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi World Energy Outlook 2009 -raportissa, että jokainen toimettomuuteen hukattu vuosi kasvattaa ilmastonsuojelun globaaleja kustannuksia peräti 500 miljardia dollaria.
Lukkiutuman välttämiseksi pitkäkestoisissa investoinneissa pitää ottaa huomioon pitkän aikavälin tavoitteet. Pitkän ja lyhyen aikavälin politiikan pitää siis tukea toisiaan.
Esimerkiksi pääsääntöisesti ei tulisi enää investoida uusiin voimaloihin, jotka perustuvat päästöjen merkittävään tuotantoon. Samoin rakennuksiin ja yhdyskuntarakenteeseen tehtävien investointien pitää olla kestäviä myös vähäpäästöisessä yhteiskunnassa.
Mitä vähäpäästöisyyden jälkeen?
Tulevaisuusselonteossa asetettu kansallinen tavoite päästöjen leikkaamisesta vähintään 80 prosentilla tukee lämpenemisen rajoittamista globaalisti alle kahteen asteeseen. Voi kuitenkin olla, että sekään ei vielä riitä.
Osassa tuoreista tutkimuksista on esitetty, että lämpeneminen olisi aiemmin arvioitua kovempaa. Tämä merkitsisi päästötavoitteiden tiukentamista vastaavasti.
Savotta ei myöskään pääty vielä vuoteen 2050. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan päästöjä pitäisi edelleen vähentää vuosisadan loppua kohti.
On mahdollista, että lähestyttäessä vuotta 2100 globaalisti pitäisi päästä lähelle nollapäästöjä. Haastavimmassa tapauksessa edes nollapäästöisyys ei riittäisi, vaan maailman päästöt pitäisi kääntää negatiivisiksi – siis onnistua sitomaan ilmakehään jo päästettyä hiilidioksidia takaisin.
Osa maista on jo asettanut tavoitteeksi siirtyä päästöneutraaliksi. Saarivaltio Malediivit pyrkii päästöneutraaliuteen vuoteen 2020 mennessä, Costa Rica vuotta myöhemmin. Norjassa tavoitevuosi on 2030, Uudessa-Seelannissa 2040 ja Ruotsissa 2050.
Kahdessa tulevaisuusselonteon neljästä skenaariosta päästäisiin Suomessa jo noin 90 prosentin päästövähennykseen. Päästöneutraaliuden saavuttaminen edellyttäisi kuitenkin merkittäviä lisätoimia, joiden toteuttamiskelpoisuudesta ja kustannuksista ei ole vielä tietoa.
Joitakin viimeisistä prosenttiyksiköistä voitaisiin leikata tehostamalla olemassa olevia toimia. Esimerkiksi raskaassa ja lentoliikenteessä loputkin fossiiliset polttoaineet olisi ehkä korvattava biopolttoaineilla tai muilla päästöttömillä ratkaisuilla. Maataloudessa runsaspäästöistä eläintuotantoa voisi korvata laajemmin kasvispohjaisilla vaihtoehdoilla.
Metsien kasvattaminen, puurakentaminen ja biomassan käyttö yhdistettynä hiilen talteenottoon ja varastointiin voisivat sitoa osan jäljelle jäävistä päästöistä. Kansallisia päästöjä voisi myös kompensoida toteuttamalla vähennyksiä muissa maissa.
Tulevaisuusselonteossa linjattiin, että skenaariotyötä tulee jatkaa. Yksi hallituksen tärkeäksi arvioima jatkotyön alue on tarkastella mahdollisuuksia päästä tarvittaessa kokonaan päästöneutraaliin Suomeen.
Oras Tynkkynen
Kirjoittaja on valtioneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntija ja Vihreiden kansanedustaja.
