Monilta on jäänyt huomaamatta, että Suomi ei ole ilmastotalkoissa yksin. Lähes kaikki keskeiset kehitysmaat ovat ilmoittaneet valmiudesta rajoittaa päästöjä. Ilmastopoliittisessa keskustelussa monien suurin huoli ei ole se, saadaanko ihmiskunnan hyvinvointia horjuttava ilmastokriisi torjuttua. Eniten ei huoleta myöskään se, ehtiikö Suomi ajoissa paikalle, kun kymmenien miljardien arvoiset kestävien ratkaisujen maailmanmarkkinat jaetaan. Syvimmät uurteet otsaan nostaa pelko siitä, että Suomi – ja Euroopan unioni – tekisi ilmastonsuojelun eteen enemmän kuin jotkin muut.

Mitä yhteistä on Mauri Pekkarisella, Lauri Ihalaisella ja minulla? Seminaarissa Lahdessa huomasin meidän kaikkien uskovan vakaasti, että kestävä teknologia on yksi Suomen tulevaisuuden menestyksen avaimista. Emmekä ole yksin. Ripeästi kasvavat maailmanmarkkinat ovat saaneet poliitikot riemastumaan kestävästä teknologiasta. Taantuman aiheuttama notkahdus on hetkeksi viilentänyt cleantech-hypeä, mutta kasvun jälleen käynnistyessä ollaan varmaankin taas into piukkana. Usein päättäjät ovat tyytyneet hokemaan ympäristöteknologian erinomaisuutta, mutta konkreettiset toimet ovat jääneet vähiin. Puhe on tuonut mieleen