Waldemar Melangon havainnot homojen kielletystä alakulttuurista 1960- ja 1970-lukujen taitteen Helsingissä tarjoavat harvinaisen ikkunan vaiettuun ja vainottuun maailmaan. Nelisenkymmentä vuotta sitten kirjoitetut pohdiskelut ovat samalla sekä aikansa tuotteita että yhä ajankohtaisia. Tuolloin elettiin aikaa, jolloin homoseksuaalinen käytös oli lailla kielletty ja homous luokiteltu mielisairaudeksi. Seksuaalivähemmistöistä tiedettiin hyvin vähän, ja moni suomalainen kasvoi ilman itseään kuvaavaa identiteettiä, jopa ilman sopivaa käsitettä. Ajat ovat onneksi muuttuneet. Tuskin kukaan puistoissa ja pisuaarien liepeillä