Yritystukia leikkaamalla ja ympäristöhaittoja hinnoittelemalla Suomi voi samaan aikaan vahvistaa taloutta, vähentää velkaantumista ja ratkaista ympäristökriisiä.
Julkinen talous on ollut pitkään tunnetun heikolla tolalla. Samalla ilmastokriisi ja luontokato syvenevät entisestään.
Onneksi molempiin haasteisiin on myös yhteisiä ratkaisuja. Taloutta voidaan vahvistaa ja ympäristökriisiä torjua yhtä aikaa karsimalla haitallisia yritystukia ja asettamalle ympäristöhaitoille hinta.
Valtio käyttää suoriin ja epäsuoriin yritystukiin laveimpien arvioiden mukaan yhteensä jopa yhdeksän miljardia euroa vuodessa. Osa tuista – kuten satsaukset innovaatioihin – on lähtökohtaisesti perusteltuja.
Iso osa kuitenkin ylläpitää vanhaa, jarruttaa uudistumista ja ohjaa voimavaroja tehottomasti, niin kuin taloustieteen professori Timo Kuosmasen selvitys Akavalle osoittaa. Tuet myös kasautuvat lähinnä suuryhtiöille, eivät innovatiivisille kasvuyrityksille tai pienille ja keskisuurille yrityksille.
Ympäristölle haitallisia tukia ovat mm. työkoneiden polttoöljyn verotuki, teollisen mittakaavan puunpolton verottomuus ja maatalouden energiaveron palautus. Tukien seurauksena ympäristökuormitus on suurempi kuin ilman niitä. Tukien karsiminen onkin välttämätöntä, jotta ympäristölle haitalliset toiminnot eivät nauti kilpailuetua verrattuna puhtaampiin vaihtoehtoihin.
EU:n päästökaupalla ilmastokuormitus energiantuotannossa on saatu ripeään ja johdonmukaiseen laskuun. Päästöoikeuden hinta antaa yrityksille selvän signaalin, mutta yrityksille markkinoilla – poliitikkojen sijaan – jää vapaus valita kustannustehokkaimmat ratkaisut vähentää päästöjä. Markkinapohjainen ohjaus onkin usein tehokkain keino kannustaa leikkaamaan päästöjä ja samalla satsaamaan innovaatioihin.
Vaikuttavuudestaan huolimatta hinnoittelu koskee edelleen vain osaa päästöistä. Ulkopuolelle jäävät mm. maa- ja metsätalouden päästöt. Vastaavasti maanviljelijä ja metsänomistaja eivät myöskään saa korvausta, jos he vahvistavat päästöjä sitovia nieluja.
Muiden ympäristöongelmien, kuten luontokadon ja luonnonvarojen ylikulutuksen, taloudellinen ohjaus on vielä enemmän alkutekijöissään. Esimerkiksi maankäytön muutosmaksua on valmisteltu pitkään, mutta päätös käyttöönotosta vielä puuttuu.
Ympäristöhaittojen hinnoittelu toteuttaa taloustieteessä yleisesti hyväksyttyä aiheuttaja maksaa -periaatetta. Toisaalta haittaverojen tuotoilla on mahdollista vähentää velkaantumista ja alentaa veroja työn tekemiseltä ja yrittämiseltä.
Tunnistamme yritystukien leikkaamiseen ja haittojen hinnoitteluun liittyvät poliittiset esteet. Talouden ja ympäristön kaksoishaaste pakottaa kuitenkin arvioimaan uudelleen myös ratkaisuja, jotka aiemmin ovat olleet poliitikoille liian hankalia. Niitä tarvitaan erityisesti nyt, kun aletaan toteuttaa eduskuntapuolueiden laajaa sopua valtiontalouden tasapainottamisesta.
Vihreä siirtymä voi myös olla Suomelle kasvun moottori, jos politiikka kannustaa johdonmukaisesti investointeihin ja uuteen teknologiaan vanhan tukemisen sijaan. Elinkeinoelämän keskusliiton arvion mukaan vihreän siirtymän teollisia investointeja on vireillä maahamme jo yli 300 miljardin euron edestä.
Seuraavalla hallituskaudella Suomessa tulee karsia tehottomia ja haitallisia yritystukia suunnitelmallisesti ja vaiheittain. Samoin tulee määrätietoisesti edetä kohti tulevaisuutta, jossa kaikki ulkoiskustannukset on sisällytetty hintoihin.
Jotta uudistukset eivät jää puolitiehen, voi olla paikallaan asettaa myös määrällinen tavoite. Sellainen voisi esimerkiksi olla, että yritystukia leikataan ja verotuksen painopistettä ympäristöveroihin siirretään seuraavalla hallituskaudella yhteensä noin puolen miljardin euron verran vuosittain.
Pauli Aalto-Setälä
Juhana Brotherus
Sanna Kurronen
Oras Tynkkynen
Aalto-Setälä (kok.) ja Tynkkynen (vihr.) ovat kansanedustajia, Brotherus (Suomen Yrittäjät) ja Kurronen (Suomen Pankki) ekonomisteja.