Jos hallituksen energiaveropaketti sai sappesi kiehumaan, pitele tuolista lujasti kiinni: lisää on luvassa. Ympäristö- ja energiaverotusta kiristettäneen myös tulevilla hallituskausilla.
Valtio ottaa ensi vuonna velkaa huikeat kahdeksan miljardia euroa, vaikka talous on lähtenyt uuteen nousuun. Vaihtoehdot ovat vähissä.
Työn verotuksen olennainen kiristäminen olisi myrkkyä työllisyydelle. Arvonlisäveroa on jo korotettu ja jouduttaneen korottamaan joka tapauksessa lisää. Pääomaveroakin todennäköisesti korotetaan, mutta sillä raavitaan kasaan ehkä sata miljoonaa, ei miljardeja.
Kun vielä ottaa huomioon tarpeen leikata päästöjä nopeasti, on yhtälö rautainen. Oli seuraavan hallituksen pohja millainen tahansa, katse palaa helposti haittaveroihin.
Ympäristö- ja energiaveroilla voi seuraavalla vaalikaudella kerätä yhteensä miljardi euroa lisää vuodessa. Summa on suunnilleen sama kuin tämän hallituksen aikana.
Veropaketti voisi koostua neljästä elementistä. Ensinnäkin verotasoihin tulee tehdä kauttaaltaan inflaatiotarkistus. Se ei vielä kiristä verotusta, vaan pitää sen reaalitason entisellään.
Toiseksi veroihin tarvitaan selviä tasokorotuksia. Kevyen polttoöljyn verotus tulee korottaa samalle tasolle kuin Ruotsissa. Turpeen päästöjä on perusteltua verottaa yhtä ankarasti kuin kivihiilen ja maakaasunkin. Myös päästöjen tuprutteluun kannustavat verovähennykset on korkea aika laittaa remonttiin.
Kolmanneksi kannattaa harkita uusia veroja. Mahdollisia voisivat olla tienkäyttömaksut, ministeri Pekkarisen esittämä uraanivero tai maa-ainesvero.
Neljänneksi verojen ohjaavuutta tulee parantaa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi autoilun verotuksen päästöporrastuksen tiukentamista ja kiinteistöveron porrastamista energiatehokkuuden mukaan.
Regressiivisten kulutusverojen reiluutta voisi lisätä sähköveron muuttaminen progressiiviseksi. Haittoja pienituloisille voi kompensoida myös keventämällä verotusta alimmasta päästä.
Veropaketin kokoamisessa kannattaa ottaa opiksi edellisestä harjoituksesta. Kokonaisvaikutukset päästöihin, tulonjakoon ja yritysten kilpailukykyyn tulee selvittää perusteellisesti.
Jotta yrityksille ja kotitalouksille jää riittävästi aikaa sopeutua, tulee paketti toteuttaa suunnitelmallisesti ja vaiheittain. Hallituskauden alussa olisi järkevä sopia maltillisista vuotuisista veronkorotuksista koko nelivuotiskaudeksi.
Polttoaineiden ja päästöoikeuden tulevia hintoja ei kukaan voi tietää varmasti. Siksi vaihtoehtoisia kehityskulkuja tulee arvioida herkkyystarkastelulla.
Sidosryhmät teollisuudesta kansalaisjärjestöihin tulee ottaa mukaan ideointiin ja mallien pallotteluun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ja yhden totuuden nimiin vannomisen sijaan on perusteltua kysyä second opinion, riippumaton arvio toiselta tutkijaryhmältä.
