Vaippoja ja ruokaa. Sitä kertoi tänä jouluna toivovansa köyhä lapsiperhe.
Vähävaraisten perheiden joulutoiveista kertova uutinen pysäytti monet. Hyväntekeväisyysjärjestö Hopen keräykseen tulleet avunpyynnöt kielivät hädästä ja puutteesta.
Samaa sanovat monet vähävaraisten parissa työskentelevät järjestöt. Esimerkiksi Pelastusarmeijan mukaan avuntarvitsijoita on tänä vuonna ennätysmäärä. Pelastakaa Lapset ry puolestaan kertoo, että joulun avunpyynnöt tulivat poikkeuksellisen aikaisin.
Ihmisten taloudellinen tilanne heijastelee koko maan taloudellista tilannetta. Suomi on luisunut taantumaan, työttömyys on jo EU:n toiseksi pahinta ja konkurssit ovat nousseet vuosituhannen korkeimmalle tasolle.
Osa köyhyyden kasvusta on kuitenkin seurausta poliittisista päätöksistä. Se on tietoinen – ja kylmä – valinta.
Orpon hallitus on leikannut mm. työttömyysturvasta, opintotuesta ja asumistuesta. Seuraavaksi leikkuriin joutuu toimeentulotuki.
Toimeentulotuen varassa sinnittelevät usein kaikkein hauraimmassa asemassa olevat ihmiset. Kun tuesta leikataan, ei mikään enää paikkaa vajetta.
Rajut leikkaukset perusturvasta kasvattavat köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan hallituksen tähänastiset säästöt sysäävät köyhyyteen peräti 31 000 lasta.
Samalla hallitus on leikannut 140 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöiltä – siis juuri niiltä, joiden tehtävä on auttaa vaikeimmassa asemassa olevia ihmisiä. (Valtiovarainministeri ja perussuomalaisen puolueen puheenjohtaja Riikka Purra olisi halunnut leikata järjestöiltä vielä 100 miljoonaa euroa lisää.)
Julkisen talouden tila on kiistatta tukala. Siksi taloutta pitää tasapainottaa.
Mutta ei näin. Ei maksattamalla laskua kaikkein köyhimmillä ja heikoimmilla. Ei näin kylmällä ja epäreilulla tavalla.
Suomi on joutumassa paljon puhutun talouden tarkkailuluokan lisäksi eräänlaiselle sosiaaliselle tarkkailuluokalle. Tuoreessa EU-raportissa Suomen sosiaalinen kehitys oli huonointa kaikista 27 jäsenmaasta.
Köyhdyttämiselle on onneksi vaihtoehto. Taloutta on mahdollista tasapainottaa yhtä paljon kuin hallitus mutta oikeudenmukaisemmin.
Se edellyttää veroeurojen painottamista toisin. Otan muutaman havainnollistavan esimerkin.
Hallitus tavoittelee toimeentulotuen leikkauksella 70 miljoonan euron säästöä. Samaan aikaan valtio tukee kaivoksen avaamista Viiankiaavan kaksinkertaisesti suojellulle arvosuolle 150 miljoonalla eurolla ulkomaiselle kaivosyritykselle.
Asumistuen leikkauksilla on puolestaan tavoiteltu runsaan 300 miljoonan euron säästöä. Se on reippaasti alle puolet siitä summasta, jonka hallitus on valmis hassaamaan tehottomaan yritysten yhteisöveron kevennykseen.
Köyhien perheiden hätä on onneksi saanut monet liikkeelle. Jos pääsee viettämään joulua läheisten kanssa notkuvan ruokapöydän ääreen, moni muistaa auttaa vähemmän onnekkaassa asemassa olevia ihmisiä.
Haluankin kiittää kaikkia, jotka tänä jouluna antoivat aikaa ja rahaa toisten auttamiseen. Iso kiitos kuuluu kansalaisjärjestöille, jotka tekevät korvaamattoman arvokasta työtä niin arkena kuin pyhänä.
Köyhyyttä ja hätää ei kuitenkaan ratkaista yksin hyväntekeväisyydellä. Ennen kaikkea tarvitaan rakenteellisia muutoksia.
Perusturva pitää asettaa politiikassa yritystukien edelle. Hyvinvointiyhteiskunnassa yhdenkään lapsiperheen ei pidä joutua murehtimaan sitä, riittääkö raha jouluna vaippoihin ja ruokaan.
Oras Tynkkynen
Kirjoittaja on pirkanmaalainen kansanedustaja (vihr.)