Energia-lehti: Unohdetaan ympäristö ja tehdään rahaa

Uusiutuvan energian teknologiassa on mittava kasvupotentiaali

Energia-lehti 6/2006

Teknologiateollisuus julkaisi viime vuonna tuulivoimatiekartan – raportin, jossa esitetään suuntaviivoja tuulivoima-alan kehittämiseksi. Yhdeksi tavoitteeksi on kirjattu, että “tuulivoiman imagoa on kehitettävä vihreydestä kohti liiketoimintaa”.

Ensi lukemalla muotoilu pysäytti. Ei kai siinä ole mitään pahaa, että tuulivoimaa pidetään vihreänä energianlähteenä?

Tarkemmin ajateltuna tavoitteessa on kuitenkin paljon järkeä. Jos uusiutuvista energianlähteistä innostuvat lähinnä vain ympäristöihmiset, ei vielä päästä kovin pitkälle. Kun mukaan liittyvät viimeisen rivin luvuista kiinnostuneet toimitusjohtajat, alkaa tapahtua.

Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan maailman energiasektorille on tulevaisuudessa investoitava joka vuosi liki puoli biljoonaa euroa. Se on luku, jossa viitosen perässä on 11 nollaa.

Ilmiömäinen investointitarve merkitsee nopeasti kasvavia markkinoita kestävälle energiateknologialle. Esimerkiksi aurinkosähkön kapasiteetti on kasvanut vuosikymmenen alussa peräti 60 % ja tuulivoiman 28 % vuodessa.

Sellaisista kasvuluvuista mikä tahansa teollisuudenala olisi kateellinen. Erityisesti ydinvoimateollisuus, jossa Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n mukaan kasvutahti on ollut 0,7 % vuodessa.

Meillä on erinomaiset edellytykset kasvattaa kestävän energiateknologian vientiä. Jos suomalaisyritykset pystyvät säilyttämään markkinaosuutensa, bioenergiateknologian viennin arvo 6–8-kertaistuu 15 vuodessa. Energiansäästöteknologian vienti voi puolestaan nousta noin puoleen miljardiin euroon vuoteen 2010 mennessä.

Yksi lupaavimmista aloista on juuri tuulivoima. Suomalainen teollisuus valmistaa sievoisen osan tuulivoimaloiden generaattoreista, vaihteistoista ja lapojen materiaaleista. Tuulivoiman maailmanmarkkinoiden arvioidaan kuusinkertaistuvan kymmenessä vuodessa noin 40 miljardiin euroon.

Tiekartan mukaan Suomen tuulivoima-alan vienti voi seitsenkertaistua 1,4 miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä. Samassa ajassa työpaikkojen määrä voi yhdeksänkertaistua nykyisestä 18 000:een.

Fantastisia lukuja. Tulokset eivät kuitenkaan synny itsestään.

Viime vuosina suomalaisyritysten osuus tuulivoimamarkkinoista on pienentynyt ja viennin kehitys lähes polkenut paikallaan. Suunnan kääntämiseksi tarvitaan määrätietoisia satsauksia kotimarkkinoihin ja tekniikan kaupallistamiseen. Suomalaista myllyä on helpompi myydä, jos tekniikkaa on päässyt testaamaan käytännössä ja voi esitellä referenssejä kotimaasta.

Tiekartan mukaan valtion pitää satsata alaan 15 miljoonaa euroa vuodessa. Raha tarvitaan mm. uuden teknologian demonstroimiseen arktisissa olosuhteissa, metsäisessä maastossa ja merellä. Hinta on marginaalinen suhteessa hyötyihin.

Euroopassa tuulivoiman rakentaminen on ollut nopeinta Saksassa, Espanjassa ja Tanskassa. Niissä kaikissa on käytössä tuulisähkölle lisähinnan takaavat syöttötariffit. Suomessa hallitus on ainoana maailmassa päättänyt ottaa käyttöön tariffit pelkästään turpeelle ja jättää uusiutuvat ulkopuolelle.

Huoli ympäristöstä ja halu torjua ilmastonmuutosta ovat erinomaisia syitä edistää uusiutuvia energianlähteitä. Samoin ovat energiaturvallisuus, työllisyys ja alueiden tasapainoinen kehitys.

Uusiutuviin kannattaa silti satsata, vaikka ei viettäisikään unettomia öitä jääkarhujen tai Kainuun syrjäkylien takia. Jäljellä on vielä yksi hyvä syy: raha.

Oras Tynkkynen
Kirjoittaja on kansanedustaja, eduskunnan ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja ja talousvaliokunnan jäsen. Hän vastaa vihreässä eduskuntaryhmässä ilmasto- ja energiapolitiikasta.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin