Kun identiteetin osatekijät törmäävät

Vihreä Lanka 22.8.03

Yllättävän monet poliittiset kiistakysymykset ovat yllättävän helppoja – ainakin, jos pystyy hyväksymään sen, että täydelliset ratkaisut ovat harvinaisia.

Itämerta rehevöittävät päästöt ovat pahasta, vanhemmuuden kustannusten jakaminen työnantajien kesken hyvästä. Ai mitä mieltä olen perustulosta? Kannatan, kannatan, kannatan!

* * *

Politiikan harrastukseni oli hiljattain ajautua ideologiseen kevytkriisiin – siis sellaiseen, joka sijoittuu Tony Halmeen sairaalahoidon ja Kongon sisällissodan välimaastoon. Tiedän, etten ole ainoa, jolle poikkeuksellisen visainen poliittinen pulma on ollut prostituution kriminalisointi.

Asiaa ei yhtään helpota se, että kollegatkin ovat tasan kahta mieltä. Yksi feministi kannattaa kriminalisointia, toinen vastustaa sitä. Missä on se suuri edistyksen auktoriteetti, joka kertoo, mitä mieltä pitää olla?

Pohdiskelin, onkohan muiden alojen harrastajilla yhtä kinkkisiä pulmia. Mikä saa esperantistin tai pienoismallien kokoajan menettämään yöunensa? Tai edes päiväunensa?

* * *

Kannan muodostuksen helpottamiseksi olen kehittänyt ajatuksellisen kaksoistestin, joka pelkistää väittelyn kriminalisoinnista kahteen avainkysymykseen.

Ensinnäkin on ratkaisevaa tietää, millaisia tyypilliset prostituoidut ovat. Jos selvä enemmistö seksin kaupittelijoista toimisi enemmän tai vähemmän vapaasta tahdosta, voisi kriminalisointi tuntua ylimitoitetulta ratkaisulta.

Valitettavasti todellisuus on karu: poliisin arvion mukaan peräti 90 % prostituutiosta on ulkomaisten parittajien pyörittämää bisnestä. Järjestäytyneen rikollisuuden hallitsemilla markkinoilla hyväksikäyttö ja väkivalta ovat arkea.

* * *

Toinen – ja mahdollisesti vaikeampi – kysymys koskee sitä, voidaanko kriminalisoinnilla todella kohentaa prostituoitujen asemaa. Ruotsalaisista kriminalisointikokemuksista on tasan kahdenlaista mielipidettä. Hieman pelkistäen voidaan sanoa, että lain kannattajien mielestä kriminalisointi on tepsinyt, kun taas vastustajien mielestä laki on osoittautunut yhtä epäonnistuneeksi kuin alun perin arveltiinkin.

Rintamalinjat ovat pysyneet ennallaan. Yhdysvaltalaisten tv-sarjojen sanoin valamiehistö on yhä siellä ulkona – ellei suorastaan pihalla.

* * *

Kulttuurintutkimuksen elävä legenda Stuart Hall on pohtinut tilanteita, joissa identiteetin osatekijät törmäävät. Prostituution kriminalisointi on tällainen identiteetin taistelukenttä.

Sisäinen feministini kammoksuu prostituutioon liittyvää naisten alistamista. Vasemmistolainen minäni hyväksyy vapauksien rajoittamisen silloin, kun se on kurjistettujen tukemiseksi välttämätöntä. Ja liberaali minussa puolustaa yksilöiden oikeutta tehdä sellaisiakin valintoja, jotka saattavat itsestäni tuntua oudoilta, jopa irvokkailta.

Jos voidaan pitävästi osoittaa, että kriminalisoinnilla saadaan kohennettua prostituoitujen asemaa, olen valmis sitä kannattamaan. Liberaaliuteni ei koske naisten alistamista ja hyväksikäyttöä. Toistaiseksi kriminalisoinnin tehosta ei kuitenkaan ole riittävää näyttöä.

Oras Tynkkynen