Viikko alkoi poikkeuksellisella tavalla: osallistuin ainoana vihreänä viidennen ydinvoimalan peruskiven muuraustilaisuuteen Olkiluodossa. Juhlat olivat hienot ja kalliit. Tilausbusseissa oli kaksi emäntää huolehtimassa vieraiden tarpeista, ja perillä meitä palveli viitisenkymmentä tarjoilijaa. Ruokalistalla ei ollut ainuttakaan ruokalajia, jonka normaali ihminen olisi ymmärtänyt. Poistuessani juhlista sain voimala-alueen portille kyydin hienoimmalla koskaan käyttämälläni autolla. Nelisen vuotta sitten teollisuus vyörytti julkisuuteen sanavalmiita naisia puolustamaan ydinvoimaa. Mediakeskustelun perusteella olisi välillä voinut kuvitella, ettei Suomesta löydy ainuttakaan