Viikko alkoi poikkeuksellisella tavalla: osallistuin ainoana vihreänä viidennen ydinvoimalan peruskiven muuraustilaisuuteen Olkiluodossa. Juhlat olivat hienot ja kalliit.

Tilausbusseissa oli kaksi emäntää huolehtimassa vieraiden tarpeista, ja perillä meitä palveli viitisenkymmentä tarjoilijaa. Ruokalistalla ei ollut ainuttakaan ruokalajia, jonka normaali ihminen olisi ymmärtänyt. Poistuessani juhlista sain voimala-alueen portille kyydin hienoimmalla koskaan käyttämälläni autolla.

Nelisen vuotta sitten teollisuus vyörytti julkisuuteen sanavalmiita naisia puolustamaan ydinvoimaa. Mediakeskustelun perusteella olisi välillä voinut kuvitella, ettei Suomesta löydy ainuttakaan ydinvoimaa kannattavaa keski-ikäistä miestä.

Todellisuudessa ydinvoiman lisärakentaminen oli ennen kaikkea miesten hanke ja on sitä yhä. Olkiluodossa näki ydinvoiman todelliset kasvot: juhlavieraista yli 4/5 oli miehiä.

Olkiluodossa näin paitsi paljon eliittiin kuuluvia keski-ikäisiä miehiä tummissa puvuissa, myös kymmenittäin poliisiautoja. Ydinvoiman vastustajien varalta poliisit vahtivat teiden varsilla useiden kilometrien päässä varsinaisesta voimala-alueesta. Sinnikkäät mielenosoittajat tekivät kuitenkin parhaansa muistuttaakseen siitä, ettei ydinvoima ole kokonaisuutena kestävä ratkaisu ilmastonmuutokseen. Useiden järjestöjen yhteisen tiedotteen aiheesta voi lukea täältä.

Lähdin pirskeistä kesken Poriin ehtiäkseni yöksi Tampereelle ja seuraavana päivänä edelleen talousvaliokunnan matkalle Lappiin. Olin Kemissä perillä tiistai-iltana kuuden ja puolen tunnin junamatkan jälkeen.

Matkan pääkohde oli Suomen suurin yksittäinen sähkön kuluttaja, Outokummun jaloterästehdas Torniossa. Tehdas on mittakaavaltaan mykistävä. Suurin halli on 700 metriä pitkä ja kymmeniä metrejä korkea. Sulaa metallia käsittelevässä hallissa lämpötila nousee trooppiseksi.

Kävimme myös saman yhtiön ferrokromikaivoksessa Kemissä. Avolouhoksen jäljiltä maisemassa oli jättiläismäinen rokonarpi. Ehkä siitä saisi joskus turistikohteen – onhan Keski-Euroopassa kesken jääneestä ydinvoimalastakin saatu suosittu matkailunähtävyys.

Nykyään malmia louhitaan siistimmin maan alla. Mutkittelimme jyrkkää luiskaa alas aina yli puolen kilometrin syvyyteen. Maanalaisen louhimisen tekniikka jäi vielä vähän hämäräksi, mutta se tuli selväksi, kuinka pitkän ja vaivalloisen prosessin takana on uuden metallin valmistaminen. Onneksi metalleja voidaan kierrättää tehokkaasti.

Metallinjalostajien suurin huolenaihe ei ole päästökaupan aikana tarvittavat päästöoikeudet sinänsä, vaan päästökaupan vaikutus sähkön hintaan. Vaikka Suomessa metallinjalostus on verraten energiatehokasta, ala on huomattavan energiaintensiivinen ja sähkön hinta on tärkeimpiä kustannustekijöitä. Globaalisti kilpailluilla markkinoilla hinnannousua ei välttämättä voi automaattisesti vyöryttää tuotteen hintaan. Outokummussa ollaan huolissaan erityisesti siitä, ettei nykyisissä olosuhteissa Tornion tehdasta kannata laajentaa.

Ilmastonsuojelun ja metalliteollisuuden kilpailukyvyn yhteensovittaminen voi tuntua vaikealta, mutta se ei ole mahdotonta. Ensinnäkin mitä useampi maa saadaan päästörajoituksiin mukaan, sitä vähemmän suomalaisen metalliteollisuuden kilpailukyky kärsii. Epäilemättä Elinkeinoelämän keskusliitto ja Kauppakamari tekevätkin hartiavoimin töitä taivutellakseen Yhdysvaltain, Australian ja Kiinan kollegansa kannattamaan päästörajoituksia.

Toiseksi mitä useampi yhteiskunnan sektori osallistuu ilmastotalkoisiin, sitä vähemmän taakka kasaantuu energiaintensiiviselle teollisuudelle. Hallitus väittää, että päästökaupan ulkopuolisella sektorilla eli esimerkiksi liikenteessä ja asumisessa päästöjä voitaisiin vähentää vain miljoona tonnia vuodessa. Todellisuudessa päästövähennysmahdollisuuksia piisaa (ks. vihreä ilmasto- ja energiaohjelma.) Metallinjalostajat varmaankin vaativat poliitikoilta äänekkäästi toimia mm. joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen vauhdittamiseksi.

Kolmanneksi nykyisin Kioton pöytäkirjassa sovellettuja maakohtaisia päästökiintiöitä voisi täydentää teollisuusalakohtaisilla tehokkuusnormeilla. Niin globaalisti kilpailluilla aloilla kuten metalliteollisuudessa tehokkaimmat laitokset saisivat kilpailuetua tuotantomaasta riippumatta.

Neljänneksi vaikka Suomessa sähkön hinta on läntisen Euroopan alhaisimpia, ei sähkön hinnan korottaminen ole mikään itseisarvo. Kohtuuttomiin ja perusteettomiin hinnan korotuksiin voi puuttua sähkömarkkinoita tehostamalla ja verottamalla energiayhtiöiden päästökaupan ansiosta saamaa ansiotonta arvonnousua eli ns. windfall-voittoja.

Reissulla tutustuimme myös Tornion ja Haaparannan kaupunkien yhteistyöhön ja Rajalla-hankkeeseen. Kaupunkien yhteistä keskustaa kehittävään hankkeeseen kuuluu mm. valtakunnanrajat ylittävä paikalliskatu ja maailman ensimmäinen valtioiden rajalle nouseva poliisitalo.

Matkustin torstaiaamuksi Helsinkiin yöjunalla. Normaalien valiokuntien, täysistunnon ja eduskuntaryhmän kokouksen lisäksi kävin työministeri Tarja Filatovin lounaalla ja palaveerasin ilmasto- ja energiapolitiikasta. Illalla eduskunta kävi katsomassa Lupaus-elokuvan, mutta minä menin mieluummin kotiin Tampereelle.

Illan päätteeksi väänsin tiedotteen, jossa kritisoin kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarisen puheita Vuotoksen tekoallashankkeen elvyttämisestä. Pekkarinen ehdotti YLEn tv-uutisten haastattelussa, että lakeja voitaisiin muuttaa niin, että Vuotos olisi mahdollista rakentaa luonnonsuojelusta piittaamatta. Kerrassaan pöljä idea.

Perjantaina kokoustin taas ilmasto- ja energiapolitiikasta ja isännöin nuorten vihreiden vaikuttajien kurssia. Väistyvä valtiovarainministeri Kalliomäki esitteli täysistunnossa ensi vuoden budjetin.

Työviikon päätti Vihreän Liiton liikennepoliittisen työryhmän eli LIIPOn ensimmäinen kokous. LIIPOn tehtävänä on valmistella puolueelle uutta liikennepoliittista ohjelmaa. Aikataulu on tiukka, joten syksystä tulee vauhdikas. Ensimmäinen kokous oli lupaava: työssä on mukana niin liikennettä tutkineita kuin arjen asiantuntijoita, liikenteellä itsensä elättäviä kuin liikennepolitiikasta päättäviä. Veikkaan, että työryhmää ja ohjelmatyötä tulee olemaan mukava vetää.

Kokouksen jälkeen matkustin avustajani O-P:n ja työryhmässä toimivan turkulaisen Mikko Laaksosen kanssa Tampereelle. Pohdimme junassa mm. Turun ja Tampereen raideliikennehankkeita ja näihin liittyviä yhteistyömahdollisuuksia.