Pirkanmaa
Pirkanmaalla muutokset viime vaaleihin verrattuna olivat vähäisiä – jopa yllättävän vähäisiä valtakunnalliseen tulokseen verrattuna. Kaikki istuvat, ehdolla olleet kansanedustajat uusivat paikkansa.
Tällä kertaa perussuomalaisten listalta ehdolla ollut Pertti “Veltto” Virtanen pääsi läpi ja me menetimme toisen paikkamme. Kokoomuksen Marja Tiura nousi koko maan äänikuningattareksi. Rannalle jääneistä suurin yllättäjä oli Koukkuniemi-kapinan johtajan, Senioripuolueen Laila Koskelan muhkea äänisaalis, 5 747 ääntä.
Viimeksi Helsingistä ehdolla ollut keskustan Pertti Salovaara uusi paikkansa nyt Pirkanmaalta. Myös kokoomuksen ex-puoluesihteerin Harri Jaskarin isolla rahalla tehty kampanja puri. Demareista nokialaisen Reino Ojalan jättämän paikan otti nokialainen, Ojalan tukema Marko Asell.
Pirkanmaalla selvin voittaja oli kokoomus, joka nousi suurimmaksi puolueeksi ja kasvatti kannatustaan 2,3 %. Sitäkin suurempia voittajia olivat perussuomalaiset (Velton ansiosta +4,4 %) ja senioripuolue (+2,6 %). Häviölle jäivät Vasemmistoliitto (–2,9 %), SDP (–1,8 %), me (–1 %) ja keskusta (–0,3 %).
Miksi menetimme toisen paikan?
Demarit ovat yrittäneet selittää Pirkanmaalla vihreiden toisen paikan menetystä pormestarikuviolla (ks. pormestariblogistani vastauksia demarien kritiikkiin). Väitteelle ei ole tuloksissa tukea.
Ensinnäkin demarien haukkumasta muusta XL-ryhmästä kokoomus voitti selvästi, kristillisdemokraatit vähän ja keskustakin hävisi vain muutaman promillen. Sen sijaan rajusti ottivat takkiin vasemmistopuolueet, joiden demarien tulkinnan mukaan piti päinvastoin netota pormestarikisasta.
Jos vihreille olisi tullut turpaan juuri pormestarikisan takia, miksi sitten juuri minä, vihreiden pormestariehdokas, viisinkertaistin äänimääräni neljän vuoden takaiseen verrattuna?
Vika ei myöskään ollut Pirkanmaan vihreiden kampanjassa. Sitä tehtiin hyvässä hengessä ja aktiivisesti. Kömmähdyksiä ei tullut, ja vastaanotto kaduilla oli erittäin hyvä. Itse tein ilmeisesti Pirkanmaan vihreiden historian suurimman kampanjan.
Vihreiden notkahdukselle on sen sijaan muita syitä. Viimeksi ehdolla olleet Satu Hassi ja Rosa Meriläinen keräsivät kaksistaan 14 000 ääntä. Meillä ei ollut vielä tarpeeksi tunnettuja ja arvostettuja naisehdokkaita paikkaamaan Satun ja Rosan jättämää aukkoa. Paino sanalla vielä – neljän vuoden aikana hienot ehdokkaamme ehtivät tuoda vahvuuksiaan esiin äänestäjille.
Myös äänestysprosentin lasku ja erityisesti varsinaisen äänestyspäivän alhainen aktiivisuus todennäköisesti rokottivat vihreitä. Toivomaamme aurinkoista ja lämmintä vaalipäivää ei sitten tullut.
Vihreiden valtakunnallinen tulos
Valtakunnallisesti vihreiden tulos oli katkeranmakea. Toisaalta nostimme kannatustamme ja nettosimme yhden lisäpaikan. Saimme ensimmäistä kertaa edustajan Etelä-Savosta ja kaksi Varsinais-Suomesta. Helsingissä paikkamäärämme nousi viiteen.
Toisaalta puheenjohtajamme Tarja Cronberg jäi alle 200 äänen päähän historiallisesta vaalivoitosta Pohjois-Karjalassa ja putosi eduskunnasta. Pirkanmaan toisen paikan menetys kirvelee tietysti meitä pahimmin. Toivottu eteneminen Uudellamaalla ja Keski-Suomessa sekä vaaliliittopiireissä Pohjois-Savossa ja Lapissa jäi vielä tällä kertaa toteutumatta.
Lasi on kuitenkin ehdottomasti puoliksi täynnä. Etenimme taas valtakunnallisesti, ja saavutimme historiamme parhaan vaalituloksen. Seuraavaksi suurimmasta puolueesta, Vasemmistoliitosta, jäimme vain kolmen promillen ja kahden paikan päähän.
Meillä on hyvä pohja jatkaa neljän vuoden päästä ja saavuttaa neljänneksi suurimman puolueen asema. Pidän myös vähintään erittäin mahdollisena ellei jopa todennäköisenä, että seuraavissa vaaleissa otamme toisen paikan Pirkanmaalta takaisin. Sen eteen pitää vain tehdä neljä vuotta töitä!
Hallituspohja
Varmasti monia askarruttaa nyt, miltä hallitus ja erityisesti vihreiden rooli näyttävät, kun keskusta säilytti suurimman puolueen aseman ja kokoomus sai rajun vaalivoiton. Tässä vaiheessa en halua vielä kauheasti spekuloida hallituspohjalla, mutta muutama yleinen toteamus lienee paikallaan.
Jos maahan muodostetaan porvarihallitus, vihreillä on vaikeaa riippumatta siitä, olemmeko hallituksessa vai oppositiossa. Jos olemme mukana hallituksessa, joudumme tekemään kipeitä kompromisseja ja kuuntelemaan vasemmiston höykytystä neljä vuotta. Jos taas jäämme oppositioon, saa porvarihallitus vapaat kädet tehdä neljä vuotta pahojaan.
Kysyttäessä olen todennut, että vihreät ovat yhteistyökykyisiä moneen suuntaan eikä mitään hallituspohjaa kannata kategorisesti sulkea ennalta pois. Keskustan ja kokoomuksen hallituksessakin olisi sekä plussia että miinuksia.
Plussia:
-> perustulo: mikään hallitus, jossa demarit ovat mukana, ei voisi koskaan hyväksyä perustuloa; suurista puolueista keskusta on suhtautunut perustuloon myönteisimmin
-> bioenergia: keskusta tukee vihreiden ohella lämpimimmin bioenergian käytön lisäämistä
-> työperäinen maahanmuutto: sekä kokoomuksessa että keskustassa on suhtauduttu melko myönteisesti työperäisen maahanmuuton edistämiseen
-> osaaminen: kokoomus on korostanut koulutusta, t&k:ta ja yliopistojen perusrahoitusta
-> yrittäjyys: yrittäjyyden edistämisen kannalta porvarihallitus lienee otollisin
Miinuksia:
-> verotus: kokoomus on pitkään ajanut ylimitoitettuja veronkevennyksiä, jotka suosivat rikkaita ja vaikeuttavat hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä; keskusta ajaa sosiaalisesti tehotonta ruoan alv:n alentamista täsmätoimien sijaan
-> sosiaaliturva: erityisesti kokoomuksen perinteinen linja on ollut yhteiskunnan heikoimpia kurittava, joten mahdollisuudet korottaa esim. peruspäivärahaa ja toimeentulotukea lienevät heikot
-> vähemmistöjen oikeudet: konservatiivipuolueiden kanssa on vaikea toivoa edistysaskeleita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien turvaamisessa (avioliitto- ja adoptio-oikeus)
-> luonnonsuojelu: päähallituspuolueet ovat suurista ja keskisuurista puolueista luonnonsuojeluvihamielisimpiä
-> ydinvoima: kokoomus on fanaattisen ydinvoimamyönteinen ja keskustakin on kääntänyt atominuttunsa; toisaalta ei SDP:stäkään ole ollut apua ydinvoiman lisärakentamisen vastustamisessa
-> joukkoliikenne: suurista puolueista SDP on joukkoliikennemyönteisin, kokoomus ja erityisesti keskusta taas perinteisiä autopuolueita
Listaa voisi jatkaa, eikä kokonaisarviosta selviä vain laskemalla mekaanisesti yhteen plussia ja miinuksia. Vihreästä näkökulmasta porvarihallitus ei kuitenkaan ole mustavalkoisen hyvä tai huono vaihtoehto, vaan se tarjoaa sekä uhkia että mahdollisuuksia. Tulevat viikot osoittavat, onko meillä mahdollisuuksia löytää hyväksyttävää yhteistä linjaa oikeistopuolueiden kanssa.
Rauhaa, Oras