Viikon matkan aikana tapasin Ukrainassa ministereitä ja kansanedustajia, sotilaita ja aktivisteja, kaatuneiden suomalaisvapaaehtoisten omaisia ja tasavallan presidentti Alexander Stubbin. Näkemäni, kokemani ja kuulemani perusteella olen tiivistänyt 14 ajatusta Ukrainan tilanteesta ja tukemisesta.

Mitä Ukrainasta pitäisi ottaa opiksi?

1. Mitä opimme Georgiasta?

Putin aloitti sodan, koska hän laski lännen olevan haluton ja kyvytön tukemaan Ukrainaa riittävästi. Hänellä oli siihen hyvät syyt.

Kun Venäjä miehitti viidenneksen Georgiasta vuonna 2008, länsi katsoi toisaalle. Kun Venäjä kuusi vuotta myöhemmin työntyi vielä röyhkeämmin Krimille ja Itä-Ukrainaan, Suomi jatkoi aktiivisesti Rosatomin voimalahankkeen edistämistä. Toimettomuus osoitti Putinille, että lännen niin sanotut johtajat heiluttelevat kyllä huuliaan, mutta eivät kovan paikan tullen kykene toimimaan.

2. Kenraalit käyvät eilisen sotia

Ukrainassa lähes kaikki rintamalla kaatuneet tulevat drooneista. Silti Suomessakin varaudutaan yhä pitkälle toisenlaiseen sodankäyntiin, niin kuin viime aikoina on julkisuudessakin huomattu.

Ratkaisu ei ole ostaa varastoja täyteen drooneja, jotka vanhentuvat kuukausissa. Ratkaisu on tehdä puolustuksesta notkeampaa. Sota Ukrainassa osoittaa, että nopeus ja muuntautumiskyky eivät ole vain valtteja, vaan elinehtoja.

3. Venäjää ei kannata pelätä

Lännessä – ja valitettavasti osin myös Suomessa – on yhä tapana säpsähtää Putinin sortovallan lennokkaita lausuntoja. Venäjän uhkailujen säikyttäminä Ukrainaa ei auteta riittävän paljon, riittävän tehokkaasti ja riittävän varhain.

Putin on kuitenkin toistuvasti osoittanut, että hän tekee haluamansa joka tapauksessa ja keksii sille tarvittavat syyt – tai tekosyyt. Pidättely Ukrainan tukemisessa ei estä Venäjää hyökkäämästä yhä raaemmin; se vain vaikeuttaa Ukrainan puolustautumista.

Mikä on Ukrainan tilanne nyt?

4. Alistuminen ei ole Ukrainalle vaihtoehto

Myönnytykset ja alistuminen tarkoittaisivat ukrainalaisille sortoa ja kärsimystä Venäjän väliaikaisesti miehittämillä alueilla. Ne tarkoittaisivat ukrainalaisten lasten kaappaamista ja pakkovenäläistämistä – ja jopa värväämistä sotimaan Ukrainaa vastaan. Ne tarkoittaisivat myös vain varautumista vääjäämättömänä pidettyyn uuteen hyökkäykseen.

Tämä myös selittää Ukrainan haluttomuutta häpeärauhaan, jossa Venäjän annettaisiin pitää laittomasti hyökkäyssodalla valloittamansa alueet. Sen hinnan maksaisivat elämillään ukrainalaiset lapset ja muut siviilit.

5. Ukraina on uuden ja vanhan risteyskohdassa

Ukrainalaiset haluavat olla osa Eurooppaa ja vapaata maailmaa. Maassa tehdään kovaa vauhtia mm. EU-jäsenyyden edellyttämiä uudistuksia. Samaan aikaan yhteiskunnassa on jäänteitä neuvostoajasta ja sen jälkeisestä shokkihoidosta.

Oligarkkien korruptio jarruttaa yhteiskunnan kehitystä ja nakertaa luottamusta. Neuvostoaikainen jäykkyys heikentää armeijaa ja vaarantaa henkiä. Uuden ja vanhan hankauskohdassa syntyy kipinöitä, niin kuin uudistushenkisen puolustusministeri Fedorovin erottamisesta virinnyt kiivas keskustelu osoittaa.

6. Mielenosoitukset ovat osoitus Ukrainan vahvuudesta

Lännessä on luettu korruptiokohuja merkkinä ukrainalaisen yhteiskunnan heikkoudesta. Itse ajattelen niiden kertovan enemmän ukrainalaisen yhteiskunnan vahvuudesta.

Kun vapaa media tarttuu korruptiotapauksiin, viranomaiset tutkivat niitä ja niistä syntyy oikeutettua suuttumusta, se osoittaa korruption olevan ongelma, johon Ukrainassa halutaan puuttua. Kun kansalaiset lähtevät kadulle osoittamaan mieltään, se osoittaa kansalaisyhteiskunnan olevan vireä ja kykenevän haastamaan poliitikkoja jopa sotaoloissa.

Mihin Ukraina on menossa?

7. Ukrainan menestys on hauraalla pohjalla

Suomessakin on juhlittu viime aikoina Ukrainan aseman paranemista. Venäjän tappiot ovat kasvaneet, eikä se ole enää kyennyt valtaamaan mainittavasti uusia alueita nettona. Ukrainan iskut syvälle selustaan heikentävät Venäjän taloutta ja yhteiskuntaa.

Menestys on kuitenkin riippunut muutamista tekijöistä, joissa olisi voinut käydä myös hyvin huonosti. Jos Venäjä ei olisi menettänyt pääsyä Starlink-satelliittijärjestelmään tai Ukraina saanut EU:n lainapakettia, tilanne näyttäisi nyt hyvin toisenlaiselta. Tilanne voi myös heikentyä uudelleen nopeastikin esimerkiksi, jos Venäjä saa korvaavat satelliittiyhteydet käyttöön, toteuttaa laajan liikekannallepanon tai onnistuu kehittämään merkittävästi parempia asejärjestelmiä.

8. Talvesta voi tulla hyvin vaikea

Viime talvi oli Ukrainalle raskas. Venäjä on tuhonnut järjestelmällisesti energiainfrastruktuuria, minkä takia ukrainalaiset kärsivät paukkupakkasten keskellä pahoista sähkö- ja lämpökatkoista.

Ensi talvesta odotetaan vielä pahempaa. Venäjän iskut voimaloita kohtaan ovat jatkuneet rajuina, minkä lisäksi kohteeksi joutuvat yhä useammin myös mm. huoltoasemat, rautatiet ja varastot. Jos talvesta tulee kylmä, monien ukrainalaisten olot ovat erittäin karut.

9. Ilmatorjunta, ilmatorjunta, ilmatorjunta

Melkein jokaisessa tapaamisessa ukrainalaisten kanssa nousi esiin yksi aihe ylitse muiden: ilmatorjunta. Ilman Patrioteja ja muita torjuntaohjuksia liki kaikki Venäjän ballistiset ohjukset pääsevät läpi. Apua tarvitaan kiireesti myös torjumaan suihkumoottorilla toimivia Shahed-lennokkeja, jotka voivat lentää jopa 600 km/h.

Länsi tuottaa torjuntaohjuksia liian verkkaiseen tahtiin tarpeeseen nähden, ja Yhdysvallat tuhrasi ison osan varastoistaan laittomaan hyökkäyssotaansa Iranissa. Ohjuksia pötköttelee silti yhä varastoissa, ja niitä on mahdollista ohjata Ukrainan käyttöön – jos poliittista tahtoa vain löytyy. Länsi tarvitsee ohjuksia varautumiseen huomenna, mutta Ukraina tarvitsee niitä ihmishenkien pelastamiseen tänään.

10. Sodan jälkeen sisäiset jakolinjat tulevat esiin

Sota on yhdistänyt ukrainalaisia, mutta maan sisäiset jakolinjat eivät ole hävinneet. Kun tilanne aikanaan helpottaa, erot pulpahtanevat esiin.

Väliaikaisesti miehitetyillä alueilla elämä on ollut hyvin erilaista kuin Ukrainan länsiosien verraten rauhallisissa oloissa. Omaisiaan menettäneet tuskin suhtautuvat erityisen lämpimästi palvelusta pakoilleisiin. Poliittisetkin näkemyserot tulevat uudella tavalla esiin, kun maassa voidaan taas järjestää vaaleja.

Mitä Suomi voi tehdä?

11. Myöhässä varautuminen on reagoimista

Suomen ajatellaan usein olevan varautumisen mallimaa. Maahan hiljattain harhautuneet droonit osoittivat kuitenkin karulla tavalla, miten housut kintuissa todellisuudessa olimme. Hälytysjärjestelmä ei toiminut, eikä kukaan esimerkiksi tiennyt, kuka maksaa työntekijän poissaoloista.

Onneksi voimme ottaa opiksi Ukrainan kokemuksista. Aika varautua on nyt, sillä kun tilanne on käsillä, alkaa olla jo myöhäistä.

12. Suomalaisilla on erityistä annettavaa

Yhä useammin olemme suhteessa Ukrainaan oppijapuolella. Suomella on silti ukrainalaisten mielestä myös erityistä annettavaa.

Kokemus kylmissä oloissa toimimisesta ja Pasi-panssariajoneuvot nousivat tapaamisissa esiin esimerkkeinä suomalaisesta annista Ukrainan puolustukselle. Suomella on paljon osaamista myös siviilipuolella mm. hajautetussa energiantuotannossa ja väestönsuojissa.

13. Suomalaiset vapaaehtoiset ansaitsevat tunnustuksen

Keskusteluissa suomalaisten vapaaehtoisten ja heidän omaistensa kanssa nousi esiin konkreettisia kehittämistarpeita. Esimerkiksi omaiset tarvitsevat selvät ohjeet siitä, miten tulee toimia, jos omainen kaatuu Ukrainassa.

Ennen kaikkea omaiset kaipaavat kuitenkin tunnustusta suomalaisten kaatuneiden antamalle uhrille. Virallinen Suomi tuntuu enimmäkseen välttelevän aihetta. Esimerkiksi muistomerkin pystyttäminen kaatuneille ei voi olla kohtuuton vaatimus.

14. Kotimainen keskustelu kaipaa konkretiaa

Suomessa kaikki eduskuntapuolueet ovat herttaisen yksimielisiä Ukrainan tukemisen tarpeesta. Se ei kuitenkaan riitä. Ajatuksilla ja rukouksilla ei Ukrainaa puolusteta; siihen tarvitaan tekoja.

Eduskuntavaalien lähestyessä puolueilta ja ehdokkailta pitää tiukata, mitä he tekisivät enemmän Ukrainan tukemiseksi – ja miten. Pyrin omalta osaltani tuomaan – ja vaatimaan – keskusteluun lisää konkretiaa.

Oras Tynkkynen