Aamulehti 6.3.04

Jarl Ahlbeckia kutsuttiin AL:n haastattelussa (3.3.) “ympäristösuojelun asiantuntijaksi”. Tällainenkin tulkinta kai on mahdollinen, mutta Ahlbeckin varsinainen osaaminen liittyy hiilivoimalaitostekniikkaan. Ei liene yllättävää, että hiilivoimaloihin vuosikaudet tekniikkaa kehittänyt tutkija on myös intomielinen hiilivoiman kannattaja.

Kivihiilenmusta tausta selittänee osaltaan sen, miksi Ahlbeck on hyökännyt Suomessa äänekkäimmin ilmastotiedettä vastaan, sillä kivihiilen poltto on merkittävä ilmastoa lämmittävän hiilidioksidin lähde. Äänekkäimmän titteliin ei tosin vaadita paljoa, sillä ilmastotieteen tuloksia kiistäviä tutkijoita on Suomessa yhden käden sormilla laskettava määrä.

Sinänsä on oireellista, ettei yksikään näistä harvalukuisista ilmastoskeptikoista ole ilmastotieteen asiantuntija. En väitä, etteikö vaikkapa suutari tai kaupan kassa kivihiilitutkijasta puhumattakaan voisi pystyä kumoamaan tuhansien ilmastotieteen johtavien asiantuntijoiden vuosikymmenien työn tulokset, mutta epätodennäköistä se kyllä on.

Ilmastotutkijoiden viesti on selvä: ilmasto on muuttunut ihmisen toiminnan seurauksena ja nykymenolla ilmastonmuutos jatkuu haitallisin seurauksin.

Samassa AL:n jutussa toistetaan myös vanhaa laulua siitä, kuinka poikkeuksellisen kova Suomen päästötavoite on. Suomelle myönnetty päästötavoite on kuitenkin asukasta kohti Euroopan kolmanneksi suurin.

Suomen päästötavoitteen päivittelijät vetoavat usein teollisuuden energiaintensiivisyyteen ja ilmaston kylmyyteen. EU:n taakanjakosopimuksessa kuitenkin otettiin huomioon elinkeinorakenne ja hyväksyttiin se, että raskaasta teollisuudesta riippuvaisissa maissa päästöjä syntyy enemmän.

Suomen tavoitetta myös kevennettiin ilmastoperustein. Maamme erityisolosuhteet siis otettiin huomioon jo ilmastotavoitetta määriteltäessä.

Ennen Kioton kokousta Hollanti ehdotti EU:ssa Suomelle jopa kymmenen prosentin päästövähennystavoitetta. EU-taakanjaon pohjalla käytetyn laskentamallin noudattaminen olisi sekin antanut maallemme miinusmerkkisen tavoitteen. Pyöreää nollaa voidaan pitää Suomelle EU:n sisäisten neuvottelujen kannalta päinvastoin melko edullisena.

Suomea kannattaa verrata Ruotsiin, joka on ottanut itselleen vapaaehtoisesti neljän prosentin päästövähennystavoitteen – siis kahdeksan prosenttiyksikköä tiukemman tavoitteen kuin EU:n taakanjaossa. Niin ikään Iso-Britannia on kiristänyt omaa päästötavoitettaan vapaaehtoisesti 7,5 prosenttiyksiköllä.

Ilmastonmuutos on valtava uhka, joka aiheuttaa mittavaa inhimillistä kärsimystä ja ympäristötuhoa, ellei sitä saada kuriin. Esimerkiksi tuoreen raportin mukaan ilmastonmuutos saattaa laukaista merkittäviä kriisejä ja pahimmassa tapauksessa jopa ydinasekonfliktin vielä lähivuosikymmenien aikana. Siksi se on terrorismia olennaisesti suurempi uhka.

Väitettä voisi pitää viherpiipertäjien katteettomana uhkakuvien maalailuna. Se esitetään kuitenkin Yhdysvaltain puolustushallinnon Pentagonin tilaamassa raportissa, eikä Pentagon toden totta ole tullut tunnetuksi ympäristöjärjestönä.

Ilmastonmuutoksen ongelma ei valitettavasti katoa silmät sulkemalla. Toivon toki Ahlbeckin tavoin, että ilmastonmuutos jää siedettävälle tasolle itsestään, mutta emme voi laskea sen varaan.

Ilmastoriskin minimoiminen edellyttää päästöjen reipasta vähentämistä. Emme voi pelata venäläistä rulettia ainoalla elinkelpoisella planeetallamme.

Oras Tynkkynen
Tampere