Kun komissio julkisti ehdotuksen ilmasto- ja energiapaketiksi, osa elinkeinoelämästä tyrmäsi tavoitteet kohtuuttomina tai jopa mahdottomina. Miksi tämä kuulostaa tutulta? Siksi, että ilmastopolitiikkaa on aiemminkin vastustettu samantapaisin väittein.

Jo Kioton pöytäkirjan ja EU:n päästökaupan peloteltiin pahentavan työttömyyttä ja romuttavan Euroopan kilpailukyvyn. Ja toden totta, heti päästökaupan alettua vuonna 2005 Suomen talouskasvu notkahti edellisvuoden 3,7 prosentista 2,8 prosenttiin.

Syy oli kuitenkin poikkeuksellinen paperiteollisuuden työtaistelu. Jos sen vaikutus siivotaan pois, talouskasvu päinvastoin kiihtyi. Vuonna 2006 kasvu nousi 4,9 prosenttiin, ja viime vuonnakin se oli yhä 4,4 %.

Työllisyyden suhteen tarina on samansuuntainen. Vuonna 2004 työllisten määrä pysyi samana, edellisenä vuonna se jopa laski. Päästökaupan alettua työllisten määrä hypähti korkeimmalle tasolle laman jälkeen. Kauppakaudella työttömyys on laskenut ripeästi 8,8 prosentista viime vuoden 6,9 prosenttiin.

Nyt mahdotonta, pian mahdollista
Ympäristönsuojelun kustannusten paisuttelu ei toki ole uusi ilmiö. Esimerkiksi autoteollisuus arvioi aikoinaan katalysaattorien tulevan maksamaan 700–1 000 euroa autolta. Todellisuudessa hinta asettui alle kymmeneosaan siitä.

Euroopan kemikaalituottajien liitto puolestaan väitti, että vaihtoehtoja otsonia tuhoaville aineille ei olisi saatavilla “näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa”. Niitä tuli kuitenkin markkinoille muutamassa vuodessa, ja CFC-yhdisteiden otsonikatovaikutus on vähentynyt peräti 94 %.

Miksi ympäristönsuojelun vaikutuksilla pelottelijat sitten ovat kerta toisensa jälkeen olleet väärässä? Siksi, että he ovat aliarvioineet innovaatioiden ja teknologian mahdollisuudet.

Se, mikä tänään on kallista, voi huomenna olla edullista. Se, mikä tänään on mahdotonta, voi ylihuomenna olla jo mahdollista. Ja usein onkin.

Esimerkiksi silloisen kauppa- ja teollisuusministeriön tilaama raportti arvioi, että tuulivoiman tuotantokustannukset voivat laskea vielä kolmanneksen nykyisestä vuoteen 2020 mennessä. Aurinkopaneelien hintojen ennakoidaan 15 vuodessa jopa puolittuvan.

Tarvitaan markkinoiden vetoa
Toisin kuin usein ajatellaan, teknologian kehittäminen ei kuitenkaan yksin riitä – uudet ratkaisut pitää myös kaupallistaa. Teknologian ”työnnön” lisäksi tarvitaan markkinoiden ”vetoa”.

Juuri tällaista vetoa EU:n ilmasto- ja energiatavoitteet synnyttävät. Ne antavat yrityksille selvän signaalin siitä, että on alkanut siirtymä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Päästökauppa on luonut hiilelle hinnan, mikä kannustaa vähentämään päästöjä. Ilmastotavoitteet luovat kysyntää uudelle teknologialle ja synnyttävät kotimarkkinoita.

Kotimarkkinoilta on helpompi lähteä viemään kestäviä ratkaisuja muihin maihin. Maailman investoinnit uusiutuvaan energiaan ovat kasvaneet kolmessa vuodessa 40 miljardista 71 miljardiin dollariin. Näillä nopeasti kasvavilla markkinoilla kannattaa suomalaisten olla mukana.

Historia on kerta toisensa jälkeen osoittanut, että kun asetetaan tavoite, markkinat löytävät ratkaisut. Näin tulee käymään myös komission ilmasto- ja energiapaketille.

Päästöjä on täysin mahdollista vähentää, energiankäyttöä tehostaa ja uusiutuvan energian osuutta kasvattaa merkittävästi. Uudella teknologialla – ja insinööreillä – on tässä työssä keskeinen rooli.

Oras Tynkkynen
orastynkkynen.fi

Kirjoittaja on valtioneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntija ja vihreiden tamperelainen kansanedustaja.