Vappuviikko kesti eduskunnassa päivän, joten aikaa jäi muulle.

Maanantaista istuin leijonanosan kaupunginvaltuuston talous- ja strategiaseminaarissa. Siellä käytiin läpi talouden näkymiä, toimialojen tarpeita ja kuntalaisten toiveita.

Keskustelussa nostin esiin, että työntekijöiden houkutteleminen kuntiin on tulevaisuudessa yhä haastavampaa. Yksi valtti voisivat olla työpaikat, joissa mm. eri ikäiset ja eri kulttuureista peräisin olevat työntekijät tuntisivat olonsa kotoisaksi. Tähän tarvitaan moninaisuuden johtamistaitoja.

Tiistaina ympäristövaliokunta käsitteli valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Kuultavana oli ministeri Vapaavuori, joka loppuviikosta ilahdutti jälleen kerran – tällä kertaa tyrmäämällä Vihdin Ideaparkin lainsäädännön vastaisena.

Puruvesi-lehden haastattelu seuraavana ohjelmassa saattaa kuulostaa oudolta, jos ei tunne taustaani. Isäni puolen suku – ja iso osa Tynkkysistä yleensä – on kuitenkin kotoisin lehden levikkialueelta Punkaharjulta.

Puhuin toimittajalle kesämökkien ympäristöhaasteista – sähkölämmityksestä, rantarakentamisesta, liikkumisesta. Lahjaksi haastattelusta sain näyttävän kotiseutukirjan.

Ennen istuntoa tapasin Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun opiskelijoita. Mitähän pitäisi ajatella siitä, että kun opiskelijat äänestivät tavattavista ihmisistä, tulin tasoihin Pentti Linkolan kanssa?

Päivän päätteeksi kävin alustamassa tulevaisuusselonteon valmistelusta Suomen tuulivoimayhdistyksen vuosikokouksessa. Samalla puhuimme tuulivoima-alan näkymistä.

Kuin tilauksesta vappua varten Suomeen oli rantautunut häkellyttävän kesäinen sää – itse asiassa kesäisempi kuin monina Suomen kesinä. Tuttavapariskunta vietti teekkarivappua TKK:n nurmikolla, joten liityin seuraan.

Mieskuoro lauloi minulle serenadin. Hieman kiusaannuttavaa mutta kaunista.

Keskiviikkona eduskunta oli jo siirtynyt vapun viettoon, minä en. Hallitusryhmämme kokoontui normaalisti.

Aamulla tapasin myös tulevaisuusselonteon ministerityöryhmää vetävää ministeri Lehtomäkeä. Päivitin selonteon valmistelun tilanteen ja juttelimme seuraavan ministerikokouksen asioista. Kahvittelin myös Sinnemäen Annin kanssa ilmasto- ja energiastrategiasta.

Puolustushallinnon ilmastonmuutosryhmän ison delegaation kanssa kävin läpi alan oman ilmasto-ohjelman luonnosta. Ilmasto näyttää todella lyöneen itsensä läpi kaikilla sektoreilla ja tasoilla. Puolustushallinnon ohjelma on lupaava alku.

Annettuani haastattelun Lämpöpumppu-uutisille tapasin vappuaaton kokousosion päätteeksi Puuenergia ry:n ihmisiä. He muistuttivat, että uusiutuvan energian vuoden 2020 lisäysvelvoite edellyttää välittömiä toimenpiteitä. Uusiutuvien lisäämisen pitäisi siis näkyä lähivuosien päätöksissä – ehkä jo tämän vuoden lisäbudjeteissa.

Aattoillan pakenin oksentelua, virtsaamista, lasinsiruja ja muuta perisuomalaista vapun sodomaa ja gomorraa kotiin neljän seinän sisälle. Vappupäivänä jatkoin samassa hengessä mökille.

Vähäpäästöinen matkaketju tosin petti varsin kirjaimellisesti. Äitini juuri ostamasta käytetystä ja mukamas kunnostetusta pyörästä laukesi ketjusuoja pian rautatieaseman jälkeen. Koska irronnut suoja tuli polkimen tielle, piti romu jättää tienposkeen ja tilata taksi.

Perjantaina palasin kotiin Tampereelle. Luin gradukirjaa.

Viikonloppu oli rauhallinen. Kirjoittelin alustuksia, vierailin ystävän luona ja piipahdin baarissa. Lauantaina poljin pyörällä noin 30 km ja kävin salilla. Pikkusisko poikkesi kylässä pelaamassa korttia.

Kävin myös katsomassa ystävien kanssa Rautamiehen – tai Iron Manin, niin kuin suomen käytön tyystin hylänneet elokuvien levittäjät haluaisivat sitä kutsuttavan. Vanhana marvelistina olen istunut monen elokuvan lähes velvollisuudentunnosta.

Siksi oli ilahduttavaa, että Rautamies oli parempi kuin kaksi Ihmenelosta ja Hulk yhteensä. Lisäpisteitä saa tietysti aseteollisuuden kritiikistä.