Ylijohtaja Brunilalta unohtui kestävä kehitys.

Vihreä Lanka 21.1.05

Joko olen istunut liian tunnollisesti talousvaliokunnan kokouksissa tai kilpailukyvystä on todella tullut politiikan uusi voimasana. Aihetta jaksetaan puida kampaviineritilaisuuksissa huomattavan paljon suhteessa siihen, että useiden arvioiden mukaan Suomi on jo nykyään maailman kilpailukykyisimpiä maita. Kyynikon mieleen saattaa juolahtaa, että saman tien voisimme pitää hätäkokouksia suomalaisten kapellimestarien tai rallikuskien selviytymisestä.

Jokainen verevä yhteiskunnallinen keskustelu jättää jälkipolville tukun komiteamietintöjä. Kilpailukykykeskusteluun voi syventyä lukemalla rinnan erityisesti kahta raporttia. Ne tallovat pitkälle samoja polkuja, mutta lähtevät eri teille kiinnostavissa kohdissa.

* * *

Valtiovarainministeriön Anne Brunila on antanut kasvot Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraportille, joka vaatii melko ennalta arvattavasti mm. verotuksen keventämistä, palveluiden sääntelyn purkamista ja joustojen lisäämistä työmarkkinoilla. Toiveen varallisuusveron poistamisesta hallitus ehti toteuttaa jo ennen, kuin painokoneet olivat ehtineet jäähtyä.

Brunilan raporttia on syytetty aiheellisesti näköalattomuudesta ja työnantajien vaatimusten toistelemisesta. Se on kuitenkin mainettaan parempi.

Raportti esimerkiksi arvostelee suomalaisten nuivaa suhtautumista maahanmuuttajiin ja vaatii vanhemmuuden kustannusten jakamista tasan työnantajien kesken. Se myös tuo esiin hyvinvointiyhteiskunnan merkitystä kilpailukyvyn kannalta.

Tiiviiseen raporttiin on mahdutettu paitsi paljon konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, myös tervetullutta ääneen ajattelemista. Pitäisikö yhteiskunnan tukea tietoverkkojen rakentamista haja-asutusalueilla? Onko oikein, että valtio rahoittaa moottoritiestä suuremman osuuden kuin metrosta?

* * *

Hollannin entisen pääministerin Wim Kokin luotsaama ryhmä pohtii raportissaan puolestaan sitä, mitä pitäisi tehdä, jotta EU nousisi maailman kilpailukykyisimmäksi taloudeksi. Raportista käy hyvin ilmi, että Suomi on kilpailukyvyn edistämisessä unionin terävintä kärkeä. Vuorineuvokset voisivat siis vihdoin keventää närästyslääkkeiden annostusta.

Ei liene erityisen yllättävää, että monet Kokin raportin ehdotuksista muistuttavat likeisesti Brunilan joukkojen toiveita. Yrittäjyyttä pitää edistää, markkinoita avata ja innovaatiopolitiikkaan satsata.

Brunilasta poiketen Kokin raportti kuitenkin alleviivaa toistuvasti sitä, että kilpailukyky liittyy erottamattomasti kestävään kehitykseen. Ei ole mitään mieltä nousta maailman kilpailukykyisimmäksi taloudeksi, jos ykköspaikan hintana on sosiaalinen eriarvoisuus ja ympäristön tuhoutuminen.

Kokin maalaama eurooppalainen malli painottaa talouden ohella huolenpitoa ihmisistä ja luonnosta. Brunilan olisikin kannattanut ottaa mallia eurooppalaisesta keskustelusta. Yhdysvaltain tie ei voi olla Euroopan – eikä etenkään Suomen – tie.

* * *

Näkökulmaa voisi laajentaa vielä Eurooppaakin laajemmaksi. Yhä kiihtyvä kaikkien kilpailu kaikkia vastaan alkaa nimittäin uhata jo koko maailman kilpailukykyä.

Jos talouskasvua ei saada kytkettyä irti ympäristön kuormituksen kasvusta, voi Mars alkaa pian vaikuttaa yhä kilpailukykyisemmältä yrityksen sijoituspaikalta. Bisnes käy huonosti maailmassa, joka tikahtuu kurjuuteen ja ympäristön rapautumiseen.

Oras Tynkkynen