Teknologiateollisuus ry:n tuulivoimatoimialaryhmä on arvioinut, että tuulivoiman kapasiteetti voitaisiin nostaa Suomessa 3 000 megawattiin ensi vuosikymmenen loppuun mennessä. Tämä tuottaisi sähköä noin 10 terawattituntia vuodessa eli yli 10 % nykyisestä sähkön kulutuksesta.
Heikki Saarikko epäili (AL 17.7.) tuulivoiman merkittävää lisäämistä epärealistiseksi. Realistisuutta voi arvioida monella tavalla. Tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi 240 megawatin rakentamista vuosittain. Saman verran tai enemmän on vuodessa onnistuttu rakentamaan yhdeksässä Euroopan maassa, mm. Italiassa, Itävallassa ja Tanskassa.
Yhteensä lisää kapasiteettia pitäisi rakentaa 2 900 megawattia seuraavien 12 vuoden aikana. Sama lisäys on onnistuttu rakentamaan Saksassa runsaassa vuodessa ja Espanjassa 10 kuukaudessa. Silti Suomessa olisi vuonna 2020 vähemmän tuulivoimaa kuin Tanskassa on tänään. Suomi on toki väestöltään pieni maa. Väestöönkin suhteutettuna meillä pitäisi silti rakentaa vähemmän tuulivoimaa kuin Espanjassa rakennettiin viime vuonna.
Menneisyyteen perustuvat vertailut ovat tuulivoimalle hieman epäreiluja. Tuulivoimamarkkinat ovat koko 2000-luvun kaksinkertaistuneet kolmen vuoden välein ja teknologia kehittynyt olennaisesti. Siksi tulevaisuuden tavoitetta Suomessa kannattaa myös peilata vastaaviin tavoitteisiin muualla. Suomen Energiamarkkinavirastoa vastaava Energimyndigheten on Ruotsissa esittänyt, että politiikkaa ohjaavaksi suunnittelutavoitteeksi asetettaisiin 30 terawattituntia tuulisähköä vuonna 2020. Se olisi kolminkertainen Suomelle esitettyyn tavoitteeseen verrattuna.
Suomessa on jo suunnitteilla tai vireillä tuulivoimahankkeita yli 4 000 megawatin edestä. Suurimpia tuulipuistoja kehittävät Fortum, Helsingin Energia ja Etelä-Pohjanmaan Voima sekä WPD Finland.
Saarikko myös arvosteli tuulivoimaa kalliiksi tavaksi tuottaa sähköä. Tämä kovin yleinen myytti johtuu siitä, että tarkastellaan yksipuolisesti vain investointikustannuksia eikä tuulivoiman vaikutusta sähkön hintaan.
Tuulivoimaloiden rakentaminen on kallista, mutta käyttäminen halpaa, koska “polttoaine” on ilmaista. Siksi niitä kannattaa käyttää aina, kun ne on kerran rakennettu.
Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla tuulivoimalat syrjäyttävät käyttökustannuksiltaan kalliimpia tuotantomuotoja, erityisesti saastuttavaa hiililauhdetta. VTT:n mukaan tuulivoiman tuotannon lisääminen kymmenellä terawattitunnilla alentaisi sähkön hintaa kaksi euroa megawattitunnilta.
Saarikko on oikeassa siinä, että korkeiden investointikustannusten takia tuulivoiman merkittävä lisääminen edellyttää kannustimia. Parhaaksi osoittautunut ratkaisu ovat valtaosassa EU-maista käytössä olevat syöttötariffit eli lisähintajärjestelmä.
Kannustimet maksavat sähkön käyttäjälle hieman. Kun ynnätään tuulivoiman sähkön markkinahintaa alentava ja tariffien sitä nostava vaikutus, on tuulivoiman lisääminen kuluttajille kuitenkin edullista.
Vastineeksi saadaan runsaasti kotimaista, uusiutuvaa ja päästötöntä energiaa -ja tuhansia uusia työpaikkoja.
Tuulivoimalla tuotetaan Tanskassa jo yli 20 %, Espanjassa 12 % ja Saksassakin jo 7 % sähköstä. Kasvu maailmalla jatkuu kohisten.
Suomessakin tuulivoiman rooli voi tulevaisuudessa olla merkittävä. Yksin se ei maamme energiaongelmia ratkaise – niin kuin ei mikään muukaan energianlähde. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä merkittävin lisäys saadaan bioenergiasta kuten metsähakkeesta.
Tuulivoiman käytön merkittävä lisääminen esitetyllä tavalla on kunnianhimoinen, jopa haastava tavoite. Kova on kuitenkin myös haaste, johon tuulivoimalla voidaan vastata: ilmastonmuutos.
Oras Tynkkynen
valtioneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntija
kansanedustaja (vihr)
