Miksi en kannata henkilömiinojen käyttöönottoa

Suomen puolustus pitää turvata kaikissa olosuhteissa. Ukrainassa näemme valitettavasti päivittäin, millaista tuhoa terroristivaltio Venäjä voi aiheuttaa. Venäjän väliaikaisesti miehittämillä alueilla ihmisoikeuksille ja kansainvälisille sopimuksille on sanottu hyvästi.

Miinoista olisi Suomelle puolustuksellista hyötyä. Siksi tässä turvallisuustilanteessa ymmärrän kollegoja, jotka ovat päätyneet kannattamaan henkilömiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtaantumista.

Oma johtopäätökseni on kuitenkin toinen. En kannata sopimuksesta irtaantumista enkä henkilömiinojen käyttöönottoa Suomessa. Tiivistäen kantani perustuu seuraavanlaiseen ajatteluun.

Suomella on ollut ja on nyt vahva puolustuskyky. Liittyminen Natoon ja puolustusmenojen kasvattaminen parantavat kykyä entisestään merkittävästi. Suomi pystyy puolustautumaan kaikissa oloissa myös ilman miinoja.

Muun väittäminen olisi harhaanjohtavaa. Se olisi kuitenkin myös vaarallinen viesti Venäjälle, että olemme heikompia kuin oikeasti olemme.

On ymmärrettävää, että puolustuksesta vastaavat tahot toivovat lisää välineitä työkalupakkiinsa. Se on niiden tehtävä – niin kuin muillakin aloilla. Siitä, että jostain puolustussatsauksesta olisi hyötyä, ei vielä kuitenkaan seuraa, että se pitää tai välttämättä edes kannattaa ottaa käyttöön.

Nyt julkisessa keskustelussa on merkkejä ilmiöstä, jota tutkijat kutsuvat turvallistamiseksi. Siinä turvallisuus ajaa ohi muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden ja turvallisuudella perusteltavia esityksiä on vaikea punnita kriittisesti.

Jos sallitaan hieman lennokas vertaus: Suomen puolustus hyötyisi myös sukellusveneiden käyttöönotosta naapurimaamme Ruotsin tapaan. Olisiko Suomen silti järkevää hankkia sukellusveneitä? Tuskin.

Miinojen – sinänsä selviä – hyötyjä pitääkin punnita suhteessa niiden haittoihin.

Ottawan sopimusta voi pitää yhtenä menestyksekkäimmistä aserajoitussopimuksista. Jos Suomen innoittamana useampi maa erkaantuu sopimuksesta, riski miinojen leviämisestä ja siviileille aiheuttamista tuhoista maailmalla kasvaa.

Elämme maailmanpolitiikassa myrskyisiä aikoja, joina kansainvälistä sääntöpohjaista järjestystä haastetaan ankarasti. On ennen kaikkea Suomen kaltaisen pienen maan etu, että valtioiden väliset suhteet perustuvat yhdessä sovittuihin pelisääntöihin vahvimman oikeuden sijaan. Suomelle on siis myös turvallisuuskysymys pitää kiinni järjestyksestä ja puolustaa sitä.

Miinoja kannattavat korostavat painottavansa puolustusta. Tämä on ymmärrettävää. Voi silti olla hyvä pohtia, kuinka pitkälle ajattelussa ollaan valmiita menemään.

Jos sallitaan toinen kärjistetty vertaus: Myös vaikkapa kemiallisista aseista tai sotavankien kiduttamisesta voisi väitetysti saada jossain tilanteessa puolustuksellista hyötyä. Jos kannattaa Ottawan sopimuksesta irtaantumista, voi olla hyvä selventää itselleen, miksi samat perustelut eivät pätisi muihin kiellettyihin ja epäeettisiin sodankäynnin muotoihin.

Uskon, että Suomi pystyisi käyttämään miinoja niin vastuullisesti kuin se ylipäätään on mahdollista. Onnistuisimme varmasti käyttämään niitä siviilien kannalta turvallisemmin kuin vaikka miinoista pahoin kärsineet Mosambik tai Kambodzha.

Kukaan ei silti pysty täysin takaamaan miinojen turvallisuutta kaoottisissa sotaoloissa. Suomalaiset siviilit eivät todennäköisesti miinoihin astuisi, ainakaan sodan aikana. Rintamalinjan liikkuessa niihin saattaisivat kuitenkin osua venäläiset siviilit – tai jossain skenaariossa raakalaismaisen Venäjän rajan yli työntämät turvapaikanhakijat.

Joissakin puheenvuoroissa miinoja on perusteltu niiden edullisuudella. Ottawan sopimuksen sallimat ”älykkäät” (esimerkiksi etälaukaistavat) miinat ovatkin kalliimpia kuin perinteiset henkilömiinat, jotka räjähtävät kosketuksesta.

Jos Suomen puolustaminen irtaantumatta kansainvälisistä sopimuksista ja ottamatta käyttöön siviileille vaarallisia aseita edellyttää lisärahoitusta, olen sitä itse valmis puoltamaan. Jos taas Suomi hyväksyy miinat niiden halpuuden takia, miten voimme odottaa, että globaalin etelän köyhät maat pidättäytyisivät niiden käytöstä?

Miinakeskustelussa näkee ajoittain yrityksiä pelkistää kysymys yksinkertaiseksi ja mustavalkoiseksi. Sitä se ei ole.

On myös ihmisoikeuskysymys, että sotatilanteessa pystymme suojelemaan suomalaisia sotilaita ja siviilejä hyökkääjän väkivallalta. Ja on myös turvallisuuskysymys, että pystymme vaalimaan kansainvälistä sääntöpohjaista järjestystä, joka on erityisesti Suomen kaltaisten pienten maiden etu.

Punnittuani perusteluja ja näkökulmia puolesta ja vastaan olen päätynyt siihen, että en kannata henkilömiinojen käyttöönottoa. Siksi tuen sitä, että Suomi pystyy miinat kieltävässä Ottawan sopimuksessa.

Oras Tynkkynen

Kuva: Jacob Meissner / Unsplash

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *