HS Vieraskynä 7.10.2024 | Suomi tarvitsee nyt selkeitä linjauksia, joilla osaamisperustaista maahanmuuttoa pidetään yllä pitkälle 2030-luvulle.

Oras Tynkkynen, Juho Romakkaniemi

Yksi Suomen talouden suurimmista kompastuskivistä on kunnianhimon puute ja lyhytjänteisyys osaamiseen perustuvan maahanmuuton edistämisessä. Edellistenkään hallitusten aikana ei ole saatu tarpeeksi aikaan, mutta nykyinen hallitus on vaikeuttanut muualta Suomeen muuttaneiden ihmisten pääsyä osaksi yhteiskuntaa.

Nyt tarvitaan linjauksia, joilla osaamisperustaista maahanmuuttoa pidetään yllä pitkälle 2030-luvulle.

Suomen talous on tukalassa tilanteessa. Vain yritysvetoinen talouskasvu auttaa pysäyttämään julkisen talouden velkaantumisen ja rahoittamaan ikääntyvän väestön hoivan.

Valitettavasti osaavan työvoiman saatavuus on jo muodostunut rakenteelliseksi pullonkaulaksi. Moniin muihin talouskasvun tekijöihin poliittisten päättäjien on vaikea vaikuttaa suoraan, mutta osaamisperustainen maahanmuutto on pitkälti omissa käsissämme.

Suomen pitäisi seurata muiden Pohjoismaiden kokemuksia. Suomen ja Ruotsin talouskasvun erosta noin puolet voidaan selittää sillä, miten työikäinen väestö on kymmenen viime vuoden aikana kehittynyt. Väestöön suhteutettuna nettomaahanmuutto Ruotsiin on ollut lähes kolminkertaista Suomeen verrattuna.

Edellistä hallitusta on kiittäminen oleskelulupien käsittelyn nopeuttamisesta, opiskelijoiden kahden vuoden työnhakuajasta, työperäistä maahanmuuttoa nopeuttavan D-viisumin käyttöönotosta ja luotetun työnantajan sertifikaatista, vaikka osa uudistuksista toteutettiinkin perin varovaisesti. Suomen houkuttelevuutta, maahantulon sujuvuutta ja työnantajien vastaanottokykyä vahvistamaan käynnistettiin Talent Boost -ohjelma.

Tämän hallituksen aikana politiikka on ollut ristiriitaista. Myönteistä on, että ulkomaisten työntekijöiden työnteko-oikeutta väljennetään ja pääosa Talent-ohjelmasta jatkuu. Lisäksi lupien käsittelyaikoja on saatu lyhennettyä merkittävästi. Kansalaisuuden saamista on kuitenkin vaikeutettu, tulorajoja korotetaan, ja kotoutumisen määrärahoista on leikattu. Hallitus aikoo myös mahdollistaa työttömäksi jääneiden maahanmuuttajien maasta poistamisen vain 3–6 kuukauden työnhaun jälkeen.

Nyt soudetaan ja huovataan samaan aikaan. Jokaista parannusta vastaa vähintään yksi heikennys. Osa muutoksista on lähettänyt väärän viestin: muualta tulevat eivät ole tervetulleita. Siihen Suomella ei ole varaa. Hyvinvointiyhteiskunnastamme ei jää paljon jäljelle, jos epäonnistumme kansainvälisten osaajien houkuttelussa.

Jo 15 vuoden kuluttua valtaosassa Suomen kuntia on työikäisiä ihmisiä yli viidennes vähemmän kuin tällä hetkellä. Luonnollista väestönkasvua on enää Uudellamaalla. Samaan aikaan ikääntyneiden joukko kasvaa merkittävästi.

Suomi tarvitsee pitkän aikavälin strategian osaamisperustaisen maahanmuuton sujuvoittamiseksi, turhien normien purkamiseksi ja jo täällä olevien pitovoiman parantamiseksi.

Maahantulon palvelupolku on vielä katkeileva ja sekava niin Suomen edustustoissa, Kelassa kuin pankeissakin. Esimerkiksi Sri Lankasta Suomeen muuttavan on ensin haettava viisumia Intiaan ja varattava Suomen lähetystöstä aika tunnistautumiseen. Digitaalisen tunnistautumisen ja nopean yhden luukun mallin kehittämisen tulisi olla osa strategiaa.

Turhia normeja liittyy myös saatavuusharkintaan, joka hidastaa työntekijän maahantuloa. Suomessa ei myöskään ole nopeita kaistoja työmarkkinoiden tarvitsemille osaajille. Esimerkiksi työnhakuviisumin tai pisteytysjärjestelmän avulla pysyvä oleskelulupa voitaisiin myöntää jo ennen työpaikan löytymistä.

Työntekijän puolison ja lasten saaminen Suomeen on yhä kohtuuttoman hidasta, ja suurella osalla Suomeen muuttaneista tulorajat estävät perheen tuomisen Suomeen. Suomen maahanmuuttopolitiikan yhdeksi kärkitavoitteeksi tulisi ottaa, että Suomi on tänne muuttavalle perheelle maailman paras paikka.

Oras Tynkkynen on vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Juho Romakkaniemi on Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja.

Kuva: Gerd Altmann, Pixabay