Puutarhatonttujen marssilauluja (Voima 9/2001)

Voima 9/2001

Puutarhatonttujen marssilauluja

Kun Puolan osuvasti nimetyssä Lappulaulussa riimitellään “taidanpa ottaa LSD:tä”, en epäile hetkeäkään laulajan vilpittömyyttä – sen verran happoisissa tunnelmissa tämän jyväskyläläisyhtyeen levy mönkii.

Invisible sightseeing on eittämättä mielenkiintoisimpia kotimaisia tuotoksia aikoihin. Levy on eklektinen sekametelisoppa, jonka aineksia on poimittu sienimetsän lisäksi jazzista, ambientista, rockista, kansanmusiikista, teknosta – ja, hetkinen, marssimusiikista? Tietokonepeliäänet ja konerytmit yhtyvät haitariin, kitaraan ja ksylofoniin. Levotonta. Voin kuvitella, että puutarhatonttujen albumilistalla Puola pitää kärkisijaa vuodesta toiseen.

Puola: Invisible sightseeing. Rikos Records.*****

Epäkoe

Drum’n’bass eli suomalaisittain rumpubasso näyttää jääneen osittain muun kotimaisen konemusiikin jalkoihin. Maineikkaimpia kotimaisia alan kokoonpanoja on Koe, jonka albumia odotellessa voi kuunnella Exogenic Breaksin julkaisemaa 12-tuumaista.

Yhtyeen nimen ei kannata antaa hämätä, sillä kokeellisuus on levystä kaukana. Sen sijaan tarjolla on vähäeleistä perusrumpubassojumitusta. Teknisesti kaikki on kohdallaan, mutta jotain puuttuu. Musiikkioikeusjärjestelmän korkein aste eli tanssilattioiden kansa lopulta päättää, onko puute häiritsevä. Visuaalinen puoli kyllä toimii: levyn kannessa on sykähdyttävä kuva sukulaistensa vaatekaapista Floridasta löytyvästä kuubalaispoika Elián Gonzálesista.

Koe: Koe. Exogenic Breaks.***

Niukkaa ilottelua

Pan sonic – omaa sukua Panasonic – herätti 90-luvun loppupuoliskolla huomiota: ulkomailla kokeellisen minimalisminsa ansiosta ja Suomessa siksi, että oli ensin herättänyt huomiota ulkomailla.

Yhtye jatkaa valitsemallaan niukkuuden polulla. Analogilaitteista huolella valikoidut piipitykset, ulinat, kohinat ja naksahdukset kutsuvat kuulijaa asettumaan aloilleen, avaamaan korvansa ja antautumaan oivaltavalle kokemukselle. Tämä on musiikin zeniä, joka perustuu toistoon, kestoon, rytmiin, hiljaisuuteen – ja etenkin kaiken turhan riisumiseen musiikin yltä.

Aaltopiiri on Pan sonicin albumeista vivaihteikkain; paikoin voidaan puhua jopa melodiasta. Yhtä kaikki, levy toimii. Ja voiko kukaan olla pitämättä kappaleista, joiden nimiä ovat Liuos, Hallapyydys ja Reuna-alue?

Pan sonic: Aaltopiiri. Blast First.****

Leluase

Toinen suuryrityksen tuotemerkistä itselleen nimen napannut suomalaisyhtye on L’go Pistooli, joka on ehättänyt tuottaa myös yhden kappaleen 22 Pistepirkon uudelle albumille.

For Boogie Babes & Lover Boys on groovia downtempoa, jonka yhtye itse määrittelee avaruus-dub-diskoksi. Koneista huolimatta lopputulos on sen verran orgaaninen, että yhtye toiminee livenä mainiosti.

EP:n kaikki neljä kappaletta puoltavat paikkansa, mutta aatelia ovat Honey B. & T-Bonesin Aija Puurtisen tähdittämät raidat. Shake That Thing on tummaa tunnelmointia. Loverboy tuo puolestaan mieleen Massive Attackin, mikä on musiikille aina pelkkää plussaa.

L’go Pistooli: For Boogie Babes & Lover Boys. Kääntö Records.***

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin