Taloussanomat 22.3.01

Tuoreessa muistissa lienee vielä, kuinka surkeasti päättyi Maailman kauppajärjestön WTO:n taannoinen ministerikokous Seattlessa. Yksi kokouksen kariutumisen syy oli se ylimielisyys, jolla WTO suhtautui kansalaisyhteiskunnan huoliin talouden liberalisoinnin vaikutuksista.

Seattlen fiasko ja kymmenien tuhansien ihmisten protestit jättivät oletettavasti jälkensä WTO:hon, eikä virhettä haluta toistaa. WTO:n pääsihteeri Mike Moore totesi Seattlen jälkeen, että järjestön tulee “vastata kansalaisyhteiskunnan tarpeisiin”.

Hyvä. Järjestöjen huolet ympäristöstä, ihmisoikeuksista ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta otettaisiin varmaankin aiempaa tarmokkaammin huomioon. Kaiketi myös avoimuuteen ja kansalaisten osallistumiseen panostettaisiin.

Glasnost-politiikka taisi kuitenkin unohtua yhtä nopeasti kuin mielenosoitusten jäljet oli siivottu Seattlen kaduilta; WTO:n seuraava ministerikokous kun pidetään Qatarissa. Tässä Lähi-idän helmessä kansalaisten kokoontumis- ja järjestäytymisoikeutta on tiukasti rajoitettu, poliittiset mielenosoitukset on kielletty ja turvallisuusjoukot valvovat harvojen olemassa olevien järjestöjen toimintaa.

“Sen sijaan, että WTO vastaisi järjestöjen huoliin, ainoa asia, jonka se tuntuu oppineen, on pitää kokouksia maissa, jotka kieltävät julkiset mielenilmaukset”, kommentoi kansainvälisen Human Rights Watch -ihmisoikeusjärjestön toiminnanjohtaja Kenneth Roth.

WTO:ssa vallitseva ajattelu on tullut tutuksi myös kunnallispolitiikassa. Kaupunginvaltuustossa monet poliitikot ja etenkin virkamiehet sadattelevat, miten paljon helpompaa olisi tehdä päätöksiä, kun ei olisi niitä kansalaisia valittamassa ja mutkistamassa asioita. He ovat toki aivan oikeassa; demokratia virtaviivaistuisi huomattavasti, jos siitä karsittaisiin kansalaiset tarpeettomina.

Toisaalta kansalaisille löytyy kyllä hyödyllisiäkin käyttökohteita. Esimerkiksi he voivat tulla lentokentälle vastaan, kun ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi palaa Suomen kamaralle Qatarin helteestä. Ministeri Sasi varmasti ilahtuu, kun kansalaiset heiluttavat ruiskukansinisiä viirejä ja taputtavat pieniä käsiään silmät innosta hehkuen.

Ehkä päättäjien pitäisi kuitenkin ryhtyä vielä rohkeammin määrätietoisiin toimenpiteisiin kansalaishäiriön eliminoimiseksi – Qatariin kun voi vielä eksyä joku väärää mieltä oleva. Sasi voisi ehdottaa seuraavan WTO:n ministerikokouksen pitopaikaksi esimerkiksi Tyynen valtameren piskuista saarta Niuea. Lentomatka sinne on niin tyyris, ettei kaiken maailman globalisaatiokriitikoilla tai köyhien kehitysmaiden edustajilla ole siihen varaa. Afganistanin valintaa puoltaisi taas maan tasa-arvopolitiikka: ainakin kauppapoliittisia neuvotteluja seuraavat harvalukuiset naiset saataisiin pidettyä aisoissa.

Mutta ehkä pisimmän korren vetää kuitenkin etelänapamanner eli Antarktis. 50 asteen pakkasessa taitaa itsepäisimpienkin kansalaisten mielenosoitustarmo hiipua. Ministerit voivat keskittyä tekemään hyviä päätöksiä kansalaisten hyväksi ilman, että kansalaiset tulevat häiritsemään heitä mielipiteillään.

Antarktis toivottaa ministerit tervetulleiksi vuonna 2002!

Oras Tynkkynen

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu ja Maan ystävien aktivisti.