Viikko 23 (5.–11.6.): Vastapainoa kvartaalikapitalismille

Viikon avasi poikkeuksellinen ohjelmanumero: Helsingin-asuntoni edellisen vuokralaisen sisko tuli noutamaan lainassa olleen pesukoneen. Sitten pääsin lähtemään täysistuntoon.

Istunnon lomassa palaveerasin taas Aasian ja Euroopan vaikuttajien ilmastodialogista. Iltapäivällä tilaisuutta esiteltiin Aasian maiden Suomen-suurlähetystöille.

Kutsuin kiusallisesti Malesian suurlähetystön edustajaa indonesialaiseksi, mutta toisaalta Japanin suurlähetystön edustajat ymmärsivät japaniksi esittämäni fraasit. Diplomatiani ei siis täysin epäonnistunut.

Tiistaina lähdin ympäristövaliokunnasta ajoissa jonottamaan puheenvuoroa täysistuntoon, jossa käsiteltiin talousvaliokunnan mietintöä energia- ja ilmastoselonteosta. Pääsin pitämään puheenvuoron heti valiokuntien puheenjohtajien esittelypuheenvuorojen jälkeen.

Toin esiin, että valiokunta paikkaili mietinnössään heikon selonteon ammottavimpia aukkoja. Yksimielisyys edellytti ymmärrettävästi kompromissien tekemistä. Mietinnössä olisi ollut hyvä mm. sitoutua selvästi EU:n tavoitteeseen rajoittaa lämpeneminen enintään kahteen asteeseen. Samoin olisi tullut esittää kunnianhimoisia tavoitteita uusiutuville ja energiansäästölle sekä näiden saavuttamiseen tarvittavat toimenpiteet.

Enimmäkseen keskityin talousvaliokunnan vaatimukseen pitkän aikavälin ilmastostrategiasta. Esimerkiksi voimalan pitoaika on 30 vuoden ja rakennusten jo 50 vuoden suuruusluokkaa. Jos yrityksillä ei ole tietoa tulevaisuuden päästövelvoitteista, investoinnit voivat jäädä tekemättä – tai saatetaan päätyä hukkainvestointeihin.

Shakissakaan ei pärjää, jos miettii vain yhden siirron kerrallaan, sillä yksittäiset ja sinänsä ihan hyviltä vaikuttavat siirrot saattavat viedä peliä väärään suuntaan. Sama pätee ilmastopolitiikkaan: tarvitsemme pitkän aikavälin tavoitteita, jotta osaamme suunnata ja mitoittaa lyhyen aikavälin toimenpiteet oikein.

Illalla oli vielä edessä pakkaaminen ja aamulla herääminen ruokottoman aikaisin ympäristövaliokunnan kesämatkaa varten, joten jouduin lähtemään istunnosta jo kahdeksan maissa – ennen kuin sain toisen puheenvuoron. Ehdin kuitenkin seurata keskustelua tuntikausia ja osallistua debattiin ministerin kanssa.

Aloitimme kesämatkan hienosti salonkivaunussa. Imatralla 70-luvun tieteiselokuvan kulisseilta näyttävässä valtuuston kokoushuoneessa meille kerrottiin ympäristöyhteistyöstä kaksoskaupungin Svetogorskin kanssa. Rajan takana voi suhteellisen pienilläkin summilla saada aika paljon aikaan. Naapurin olojen parantaminen koituu taatusti myös meidän suomalaisten hyödyksi.

Puheiden jälkeen ajelimme bussilla Svetogorskiin. Matkalla saimme nauttia venäläisten rajavirkailijoiden kuulusta palvelualttiudesta. Ehkä kohteliaisuus sotisi heidän uskonnollista vakaumustaan vastaan.

Svetogorskin pikkuriikkisessä kaupungintalossa tuore pormestari esitteli kaupungin tilannetta ja näkymiä. Dynaaminen ja moderni nainen vaikutti erinomaiselta valinnalta kaupungin johtoon.

Kävimme myös tutustumassa maailman suurimman metsäyhtiön International Paperin Svetogorskin-tehtaaseen – tai tarkemmin sanottuna sen kokoushuoneeseen. Myös tehtaan johtoon oli valittu nuorehko ja terävän oloinen kaveri. Ilmeisesti tehtaan vesistöpäästöt ovat venäläisittäin hyvin alhaiset, ja verotkin on kuulemma maltettu maksaa. Siitä on hyvä aloittaa.

Lounaan jälkeen palasimme Imatralle ja vierailimme Stora Enson jättimäisellä Kaukopään tehtaalla. Kiinnostavat keskustelut mm. siitä, miten yhtiö varmistaa Venäjältä tuotavan puun alkuperän ja kestävyyden, jäivät vähän kesken, sillä riensin junalla takaisin Tampereelle ehtiäkseni seuraavana päivänä istuntoon Helsinkiin. Kansalaisjärjestöt eivät ainakaan ole ihan vakuuttuneita yhtiön selittelyistä.

Torstaina talousvaliokunnan ja eduskuntaryhmän kokousten jälkeen käytiin istunnossa osakeyhtiölain palautekeskustelu. Puheenvuorossani keskityin Suomessa melko tuntemattomiin yleishyödyllisiin yhtiöihin.

Yleishyödylliset yhtiöt sijoittuvat puhtaan aatteellisen yleishyödyllisen toiminnan ja raa’an voitontavoittelun välimaastoon. Ne toimivat markkinoilla tavallisten yritysten tavoin, mutta niiden tehtävä on pelkkää rahan tahkoamista laajempi. Käytännössä ero näkyy mm. yhtiön tarkoituksen määrittelyssä ja voitonjaon rajoittamisessa.

Yleishyödylliselle yhtiölle olisi monenlaista käyttöä. Ajankohtaisia niistä on tullut, kun kunnissa on alettu miettiä uusia tapoja organisoida palveluita. Ruotsissa on arvioitu, että yleishyödylliset yhtiöt sopisivat erityisesti koulutukseen, terveydenhuoltoon ja vanhustenhuoltoon. Yhtiöillä voisi olla merkittävä potentiaali yleensäkin julkisen ja yksityisen sektorin välisessä yhteistyössä sekä kolmannen sektorin palvelutuotannon järjestämistapana.

Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa on erikseen laissa säädetty yleishyödyllisistä yhtiöistä. Ruotsin malli on varsin kevyt, sillä yleishyödylliset yhtiöt mainitaan osakeyhtiölaissa, mutta niitä koskeva erityissääntely on pyritty karsimaan minimiin.

Yleishyödyllisiä yhtiöitä tulisi pikaisesti selvittää ja niiden toimintaa edistää myös Suomessa. Yhtiöt tarjoavat mahdollisuuden luoda markkinataloutta, joka on kvartaalikapitalismia pitkäjänteisempää ja kestävämpää.

Keskustan, kokoomuksen ja RKP:n puoluekokousten takia perjantaina ei poikkeuksellisesti ollut eduskunnassa kokouksia, joten saatoin jäädä kotiin Tampereelle. Tarjosin ystävälleni aamiaista, ja kävimme kaupungilla ostoksilla.

Ostin ekokauppa Ruohonjuuresta äidille myöhästyneitä äitienpäivälahjoja. Ehdin myös asentaa uusia energiansäästölamppuja, vaihtaa palmumaisen kasvin isompaan ruukkuun ja imuroida. Huojentavaa, että välillä ehtii laittaa kotia.

Lauantaina alustin Pirkanmaan vihreiden ehdokaskoulutuksessa Tampereella siitä, mitä vaalikampanjassa pitää ottaa huomioon. Painotin nokkelaa suunnittelua ja raakaa jalkatyötä.

Illaksi suuntasin Helsinkiin ystäväni valmistujaisiin. Rautatieaseman ovella minua tervehti kadunvaltausjuhla. Juutuin tunniksi pienemmälle puolelle Sokoksen ja pääpostin väliin kuuntelemaan tamperelaisen Swaeg-possen DJ:itä ja aina niin mainiota MC Väinö Harhaa. Nupukivetyssä rinteessä oli haastavaa tanssia, mutta junkkaklassikoita, Aphex Twiniä ja DJ Floorcleareriä ei voinut vastustaa.

Sunnuntaina kävin ystävien kanssa Suomenlinnassa piknikillä. Eväiden mitoitus oli täydellinen: kaikki tulivat kylläisiksi, mutta ruokaa ei tarvinnut kantaa takaisin. Suklaapuolukat oli retken uusi löytö.