Viikko 9 (26.2.–4.3.): Yksi ihminen kerrallaan

Viikon aluksi piipahdin Turussa puhumassa vihreiden liikennetilaisuudessa kestävistä vaihtoehdoista. Esimerkiksi Helsingistä Turkuun voisi nopeimmillaan päästä junalla vain tunnissa ja 10 minuutissa, jos nopeaan ratayhteyteen satsattaisiin kunnolla.

Paikalliset vihreät ehdokkaat jatkoivat puhumalla Turun seudun liikennetilanteesta. Paluumatkalla junassa kirjoittelin www-sivuille vaalitemoista.

Tiistaina tein aamupäivän töitä kotona. Vaali vaaleilta yhä useampi äänestäjä kyselee kantoja sähköpostitse – ja näissä vaaleissa myös irc-galleriassa.

Iltapäivällä jaoin esitteitä kadulla. Puuhan hauska sivuhyöty on se, että törmää vanhoihin tuttuihin, joita ei ole nähnyt aikoihin. Juutuinkin suustani kiinni niin, että olin myöhästyä parturista.

Tuliterällä tukalla oli hyvä mennä vihreiden ja Vasemmistoliiton opiskelijajärjestöjen perustulotilaisuuteen yliopistolle. Esittelin vihreiden perustulomallia ja keskustelin paneelissa Vasemmistoliiton Niina Kiviahon ja prekariaattiaktivisti-tutkija Jukka Peltokosken kanssa.

Vihreiden ehdotuksessa jokainen aikuinen suomalainen saisi 440 euroa kuukaudessa verotta. Perustulo korvaisi nykyiset minimietuudet – työmarkkinatuen, opintorahan, sairauspäivärahan, vanhempainpäivärahat jne.

Summan päälle saisi edelleen tarvittaessa harkinnanvaraista toimeentulotukea ja asumistukea. Myös esim. lapsilisät ja elatustuki säilyisivät ennallaan. Ansiosidonnaisiin etuuksiin ei puututtaisi, ja eläkeläisille taattaisiin 600 euron vähimmäiseläketurva.

Perustulon rinnalla säilyisivät työehtosopimukset, ay-liike, kolmikanta ja aktiivinen sosiaali- ja työllisyyspolitiikka. Perustulo ei siis polkisi työehtoja tai murentaisi ay-liikkeen asemaa.

Kaikesta työtulosta maksettaisiin 5 000 euroon kuukaudessa asti veroa 39 % ja sen yli menevältä osalta 49 %. Kun otetaan huomioon kaikille jaettava veroton perustulo, verotuksessa säilyisi nykyisen kaltainen tosiasiallinen progressio. Tulonjako ei siis vihreiden mallissa radikaalisti muuttuisi – köyhimmät tosin voittaisivat ja rikkain kymmenys joutuisi maksamaan hieman.

Perusturvan parantaminen kustannettaisiin ympäristöverojen miljardin euron korotuksella ja yksityishenkilöiden pääomatulojen veron nostamisella 32 %:iin. Valtaosa suomalaisista hyötyisi perustulosta – eniten opiskelijat, pätkätyöläiset, yrittäjät ja muut, joiden sosiaaliturva on nykyään pahasti puutteellista.

Perustulon vastustajat toistelevat sinnikkäästi väitettä, jonka mukaan ehdotuksemme tulisi kalliiksi. Monet tuijottavat vain veroprosenttiin ottamatta huomioon, että perustulo mukaan laskettuna verotus ei käytännössä muuttuisi nykyisestä juuri lainkaan. Toiset laskeskelevat tupakka-askin takakanteen “Suomen aikuisväestö x 440 e/kk” unohtaen, että perustulo korvaisi valtaosan minimietuuksista.

Vihreiden malli on siis tehokkaampi, reilumpi, vähemmän byrokraattinen ja enemmän työhön kannustava tapa jakaa sama raha, joka meillä nyt liikkuu verojen ja tulonsiirtojen kautta. Valtiolle se olisi kustannusneutraali eli se ei tulisi maksamaan lisää.

Kiinnostavan keskustelun jälkeen Satakunnan Työn toimittaja jututti meitä panelisteja pitkään.

Keskiviikkona osallistuin TTYY:n vaalipaneeliin Hervannassa. Ilahduttavasti sali oli lähes täynnä, kun keskustelimme korkeakoulupolitiikasta. Puolustin yliopistojen perusrahoitusta ja vastustin ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksuja.

Aiemmin opintorahademon fantastisena seremoniamestarina ansioitunut Eero Judin veti keskustelun ensiluokkaisesti. Vaikka panelisteja oli kuusi ja aikaa puoli tuntia, keskustelu sujui juohevasti. Miksei yhtä onnistuneita tilaisuuksia ole omalla yliopistollani?

Yliopistolta juoksin bussille ja sieltä edelleen junalle, sillä iltapäivällä puhuin Espoossa paikallisten ehdokkaiden Mikael Fogelholmin ja Johanna Karimäen tilaisuudessa. Alustin jättimäisen koulun isossa auditoriossa ilmastonsuojelun mahdollisuuksista ja keinoista.

Tapiolasta jatkoin Mikaelin kanssa vihreiden 20-vuotissynttäreille Helsinkiin. Väkeä oli paljon ja tunnelma mainio. Olisi varmaankin kannattanut seurustella enemmän, mutta poikkesin vielä kaverin kanssa jatkoilla parissa baarissa.

Seuraavana päivänä jaoin taas esitteitä Tampereella. Alkuillasta osallistuin Amnestyn paikallisosaston vaalipaneeliin ihmisoikeuksista. Sätin Suomen ala-arvoista turvapaikkapolitiikkaa ja puhuin siitä, että myös itänaapurin ihmisoikeusrikkomuksia pitää uskaltaa arvostella.

Paneelin jälkeen Belgian tv haastatteli minua Suomen ydinvoimaratkaisusta. Toimittajat ihmettelivät huuli pyöreänä, miksi kauppakeskuksen aukinaisista ovista päästettiin lämpö karkaamaan suoraan pakkaseen. Siinä on Pekkarisella selittämistä, ettei meillä voi enää tehdä mitään, koska Suomi on jo energiatehokkuuden mallimaa…

Minun piti mennä illan päätteeksi vihreiden bileisiin Klubille, mutta terävä veitsi, kova ruisleipä ja yksinkertainen mies ovat huono yhdistelmä. Leikkasin siis aika syvälle kahteen sormeen. Katsoin parhaaksi jäädä kotiin.

Perjantain aloitin maakuntaradion tentissä Riitta Santala-Köykän kanssa. Meiltä kyseltiin mm. maaseutupolitiikasta, Tampereen kunnallispolitiikasta ja perustulosta. Tentin voi kuunnella verkossa täällä.

YLEn tiloista kävelin kivenheiton päähän Koskikeskuksen eteen jakamaan esitteitä. Päivän mittaan jaoin vaalimainoksia kampanjapäällikköni OP:n ja tukiryhmäläisten kanssa ympäri keskustaa. Esitteet kävivät hyvin kaupaksi ja vastaanotto oli positiivista.

Lauantaina lähdin heti aamusta junalla Vaasaan. Aamupäivällä osallistuin Vaasan vihreiden nuorten ja opiskelijoiden perustamistilaisuuteen.

Perustamiskokouksen jälkeen esitimme jälleen Goren hätkähdyttävän ilmastodokumentin Epämiellyttävä totuus. Näytöksen päätteeksi monet katsojat kuivasivat silmäkulmiaan.

Alustin elokuvan jälkeen ilmastonsuojelun mahdollisuuksista. Keskustelu oli antoisaa. Paras palkinto oli tietysti, kun yksi mies tuli tilaisuuden jälkeen kertomaan liittyvänsä vihreisiin. Niin kuin Gore dokumentissa toteaa, maailma pitää muuttaa yksi ihminen kerrallaan.

Paluumatkalla junassa käytävän toisella puolella istui Sauli Niinistö. En tiedä, millä samana päivänä Vaasassa vieraillut SDP:n Eero Heinäluoma mahtoi liikkua.

Sunnuntaina kävin vielä Pirkkalan valtuustosalissa johdattelemassa katsojat lyhyesti Epämiellyttävän totuuden näytökseen. Väkeä oli paikalla hyvin.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

6 Responses

  1. Ihan sivuhuomautuksena näitä lukeneena; kuinka monta kertaa viikossa sinä käyt parturissa? ;) Ja onnea läpimenosta.

  2. Viikkopäiväkirjan kuiva sisältö ja hidas ilmestymisaikataulu kyllä säilyvät ennallaan :) Parturointiin tuli vaalien jälkeen 40 päivän tauko. Yleensä yritän käydä kynittävänä kerran neljässä viikossa.

Leave a Reply