Customize Consent Preferences

We use cookies to help you navigate efficiently and perform certain functions. You will find detailed information about all cookies under each consent category below.

The cookies that are categorized as "Necessary" are stored on your browser as they are essential for enabling the basic functionalities of the site. ... 

Always Active

Necessary cookies are required to enable the basic features of this site, such as providing secure log-in or adjusting your consent preferences. These cookies do not store any personally identifiable data.

No cookies to display.

Functional cookies help perform certain functionalities like sharing the content of the website on social media platforms, collecting feedback, and other third-party features.

No cookies to display.

Analytical cookies are used to understand how visitors interact with the website. These cookies help provide information on metrics such as the number of visitors, bounce rate, traffic source, etc.

No cookies to display.

Performance cookies are used to understand and analyze the key performance indexes of the website which helps in delivering a better user experience for the visitors.

No cookies to display.

Advertisement cookies are used to provide visitors with customized advertisements based on the pages you visited previously and to analyze the effectiveness of the ad campaigns.

No cookies to display.

Kontrolli ei riitä (Voima 8/2002)

Tampereella sovellettiin vuosina 1999–2000 New Yorkin poliisin tunnetuksi tekemää nollatoleranssia. Kotoisan nimen “viideltä saunaan, kuudelta putkaan” saanut hanke pyrki puuttumaan nollatoleranssin periaatteiden mukaan pieniinkin rikkeisiin. Erityisesti poliisin hampaisiin joutuivat “häiriökäyttäytyminen” ja ryypiskely julkisilla paikoilla.

Käytännössä poliisi panosti partiointiin keskustassa perjantai- ja lauantai-iltoina. Hanke toteutettiin enimmäkseen entisin voimavaroin, tosin vakiohenkilöstöä avusti 12 poliisikoululaista.

Kokeilusta valmistui syyskuussa Poliisiammattikorkeakoulun järkälemäinen tutkimus, jonka mukaan nollatoleranssi onnistui siistimään katukuvaa ja kohentamaan ihmisten turvallisuuden tunnetta keskustassa. Kokeilun seurauksena poliisi palasikin pysyvästi monien toivomaan katupartiointiin.

Keskusta rauhoittui kuitenkin lähinnä siksi, että juopottelijoiden ryhmät siirtyivät remuamaan muualle. Poliisille tuli enemmän valituksia lähiöistä, ja viinapullojen kanssa touhuttiin keskustorin sijaan päiväkotien ja koulujen pihoilla, uimarannoilla ja lasten leikkikentillä.

“Nollatoleranssi johti siihen, että nuoret ottivat pohjia kavereiden luona. Nuorisotyötä tekevät olivat todella huolestuneita juopottelun siirtymisestä maan alle”, kertoo kokeilua selvittänyt tutkija Marja-Liisa Laapio.

“Tulokset ovat pettymys medialle, sillä monet ovat kaupanneet New Yorkin mallia Suomeen. Joillakin on vankka usko, toivo ja rakkaus kontrollin mahdollisuuksiin. Nollatoleranssihype on ollut valtava”, kommentoi tutkimusprojektista vastannut Timo Korander.

Heikki Suhonen Turun yliopistosta toteaa A-klinikkasäätiön Tiimi-lehdessä, että nollatoleranssiin liittyy helposti laajenevan ja syvenevän kontrollin uhka.

“Nollatoleranssin vaikutukset ihmisten käyttäytymisen muuttamiseksi ovat parhaimmillaankin vain marginaalisia. Vaikka nollatoleranssilla ei saavutettaisikaan sanottavia tuloksia, mielikuva jämäkästä asioihin puuttumisesta puoltaa kontrollia jatkossakin”, Suhonen kirjoittaa.

Nollatoleranssista tehdyn kyselyn mukaan kansalaiset haluavat jatkossakin torjua rikollisuutta myös huolehtimalla työllisyydestä, turvaamalla hyvinvointipalvelut ja takaamalla tulojen tasainen jakautuminen. Tutkimuksen tekijät ovat samaa mieltä: nollatoleranssiin perustuva kontrolli ei riitä.

“Suomessa on vankka kannatus hyvinvointivaltiolle. Parasta kriminaalipolitiikkaa on hyvä sosiaalipolitiikka. Poliisin mahdollisuudet ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia ovat erittäin rajalliset”, uskoo Timo Korander.

Oras Tynkkynen