YLE uutisoi tänään, että tutkijoita yritetään vaientaa salassapitosopimuksilla. Esimerkiksi VTT on antanut kirjallisen varoituksen tekniikan tohtori Jari Ihoselle lausuntojen antamisesta eduskunnan talousvaliokunnalle ja toimittajille.
Suiden tukkimisesta ovat älähtäneet sekä tutkijat että ammattiyhdistykset. Tekniikan Akateemisten Liiton toiminnanjohtaja Heikki Kauppi varoittaa, että salassapitosopimukset voivat nostaa tutkijoiden kynnystä osallistua julkiseen keskusteluun. Helsingin taloustieteellisen tutkimuskeskuksen johtaja Otto Toivanen puolestaan toteaa, että suukapulat tutkijoille vaarantavat päätöksenteon pohjana olevan tutkimuksentiedon hyödyntämisen.
Moni tutkija on vuosien varrella kahdenvälisissä keskusteluissa ja luottamuksellisissa sähköpostiviesteissä vahvistanut minulle saman. Asiantuntijat eivät välttämättä uskalla sanoa mielipiteitään ääneen, koska pelkäävät työnantajien tai rahoittajien suhtautumista.
Tutkimuslaitoksissa on usein ongelmana riippuvuus tilaustutkimuksesta. Jos jokin tulos ei miellytä keskeistä rahoittajaa, jää vaihtoehdoiksi joko olla hissukseen tai mahdollisesti menettää vastedes merkittäviä tilauksia.
Demokratiassa päätöksenteon pitäisi perustua kansan valitsemien edustajien arvovalintoihin, jotka tehdään parhaan ja riippumattoman asiantuntijatiedon perusteella. Mutta miten tehdä punnittuja päätöksiä, jos osa asiantuntijoista ei uskalla kertoa näkemyksiään? Entä jos erityisesti vaiennetaan juuri kriittiset äänet?
Riippumattomien asiantuntijoiden mahdollisuus osallistua julkiseen keskusteluun on turvattava kaikissa oloissa. Valtion tulee edellyttää ehtona VTT:n kaltaisten instituutioiden rahoittamiselle, että niiden tutkijat saavat vapaasti esittää näkemyksensä – myös ja erityisesti silloin, kun ne kritisoivat työnantajan tai valtaapitävien näkemyksiä.
