Turun Sanomat 10.8.05
Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam kirjoitti kolumnissaan (TS 4.8.) alkusyksystä julkistettavasta hallituksen ilmasto- ja energiastrategiasta. Hän totesi Suomen ilmastopäästöjen vain jatkaneen kasvamistaan. Uusiutuvat energianlähteetkään eivät ole yleistyneet toivotulla tavalla.
Ei pitäisi olla yllättävää, että jos ei tee mitään, ei saa aikaankaan mitään. Hallituksen tähänastinen ilmastopolitiikka on ollut parhaimmillaan saamatonta, pahimmillaan ilmastonsuojelun kannalta suorastaan haitallista.
Esimerkiksi keväällä hallitus poisti turpeen valmisteveron, vaikka turve tuottaa enemmän ilmastopäästöjä energiayksikköä kohti kuin pahamaineinen kivihiili. Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite ekologisesta verouudistuksesta on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi.
Ratojen kunnossapito on laiminlyöty jopa niin, että liikenteen turvallisuus uhkaa vaarantua, ja joukkoliikenteen ostomäärärahoja on leikattu. Useat hallituksen ministerit, tuoreimpana ministeri Hannes Manninen, ovat peräänkuuluttaneet amerikkalaistyylistä yhdyskuntasuunnittelua, joka vaikeuttaa joukkoliikenteen taloudellista toteuttamista ja lisää päästöjä.
Valitettavasti Suomi on jarruttanut kestävää ilmastopolitiikkaa myös EU:n sisällä. Suomi oli EU:n nykyisestä 25 jäsenmaasta ainoa, joka vastusti energiapalveludirektiiviin suunniteltua prosentin vuotuista energiansäästötavoitetta – vaikka tavoite ei edes ole sitova.
Aiemmin Suomi vastusti sitä, että unioni olisi lausunut ääneen, kuinka paljon päästöjä on välttämätöntä vähentää pitkällä aikavälillä, jos ilmastonmuutos todella halutaan torjua. Ongelma ei valitettavasti katoa tieteellisistä tosiasioista vaikenemalla.
Ensi kuussa eduskunnalle annettava uusi ilmasto- ja energiastrategia on ensiluokkainen mahdollisuus irtisanoutua ilmastopoliittisesta apatiasta ja ryhtyä luomaan suomalaisille kestävää hyvinvointia ilmastonsuojelulla.
Strategiassa tulee esittää tavoitteellinen visio siitä, kuinka Suomen päästöt saadaan vähennettyä kestävälle tasolle vuosisadan puoliväliin mennessä. Pitkän aikavälin vision lisäksi strategian pitää sisältää konkreettiset toimenpiteet päästöjen vähentämisestä.
Esimerkiksi meillä tulisi laatia Ruotsin tapaan pitkäjänteinen ohjelma ekologisen verouudistuksen toteuttamisesta. Autojen verotus tulisi porrastaa tiukasti päästöjen mukaan, ja vihreän sähkön tuotannossa olisi otettava käyttöön tuottajalle lisähinnan takaavat syöttötariffit.
Ilmastostrategian tulee olla paitsi ekologisesti kestävä, myös sosiaalisesti oikeudenmukainen ja taloudellisesti tehokas. Sen avulla Suomesta on tehtävä ilmastonsuojelun todellinen edelläkävijä, jossa uusi teknologia ja osaaminen luovat työpaikkoja ja vientimahdollisuuksia sekä tukevat alueiden kehitystä.
Ministeri Enestam onkin oikeassa siinä, että strategia tulee olemaan yhteensovittamisen taidonnäyte. Vihreät ovat esittäneet oman mallinsa 80-sivuisessa ilmasto- ja energiaohjelmassaan.
Jäämme nyt odottamaan, kuinka hallitus suoriutuu tehtävästä.
Oras Tynkkynen
kansanedustaja (vihr.)
