Maanantaina vilustutin itseni värjöttelemällä Tampereella kahdessa ulkoilmatilaisuudessa. Ensin vierailin valtakunnallisen omaispäivän kunniaksi Omaiset mielenterveystyön tukena ry:n teltalla kävelykadulla.
Puhuin siitä, kuinka omaishoito on paitsi inhimillisin, myös taloudellisin hoitomuoto. Tampereella vihreät ovat vaatineet lisää määrärahoja omaishoidon tukeen, jotta kaikki tuen kriteerit täyttävät omaiset myös saisivat sitä. Toivottavasti muut ryhmät vihdoin lämpenevät tuen lisäämiselle päätettäessä ensi vuoden talousarviosta.
Kävin välillä kotona lämmittelemässä, minkä jälkeen siirryin keskustorille opintorahan korottamista vaativaan mielenosoitukseen. Pidin palopuheen siitä, kuinka opintorahan 15 %:n korotukseen tarvittavat 67 miljoonaa euroa kyllä löytyvät, jos niin halutaan.
Hallitus on päättänyt poistaa varallisuusveron ja puolittaa teollisuuden sähköveron, mikä tarkoittaa yli 200 miljoonan euron verotulojen menetystä vuodessa. Vanhat puolueet siis ennemmin keventävät kaikkein rikkaimpien ja suurteollisuuden verotusta kuin kasvattavat toista kymmentä vuotta jäässä ollutta opintorahaa – vaikka opiskelijoista 3/4 on virallisesti pienituloisia.
Voisiko eduskunnan nihkeyteen opiskelijoita kohtaan vaikuttaa se, että äänestysikäisistä 20 % on alle 30-vuotiaita mutta kansanedustajista vain 0,5 %. Tuo puolikas prosentti olen muuten minä.
Mielenosoituksen jälkeen kävin ensin parturissa ja sitten palaveerasin vaaleista avustajani OP:n kanssa. Ryhmä kokoontuu ensitapaamiseen kahvila Runossa perjantaina 20.10. klo 17. Tervetuloa!
Tiistaina olo oli vilustumisen takia kurja. Valiokuntien kokousten jälkeen täysistunnossa keskusteltiin mm. vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Lakiesitykseen liittyy ongelmia, joista vierustoverini Johanna Sumuvuori puhui hyvin.
Itse olisin halunnut puhua sähkömarkkinalaista, mutta raahauduin tukkoisena Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton ja Veturimiesten liiton tapaamiseen. Puhuimme mm. ratojen ja joukkoliikenteen rahoituksesta, ruuhkamaksuista sekä kilpailuttamisen hyödyistä ja haitoista.
Aamulla teki mieli jäädä sänkyyn potemaan flunssaa. Ympäristövaliokunta käsitteli kuitenkin lausuntoa ensi vuoden talousarviosta, joten en oikein voinut jäädä pois. Ajoin lisää määrärahoja mm. ympäristötöihin, asuntojen korjaus- ja energia-avustuksiin sekä luonnonsuojeluun.
Täysistunnossa käsiteltiin vihreiden välikysymystä lapsiperheiden asemasta yli sadan puheenvuoron verran. Köyhien lapsiperheiden määrä on kasvanut selvästi ja Suomeen on syntymässä lasten luokkayhteiskunta. Hallituksen toimet ongelmaan puuttumiseksi eivät vakuuta.
Jouduin lähtemään keskustelusta kesken, koska tarkoitus oli ehtiä Tampereelle puhumaan opiskelijoille öljyriippuvuudesta. Matka tyssäsi kuitenkin Turengin pelloille. Ensin kuului kolahdus, sitten jökötimme paikoillamme tunnin. Junasta hävisivät sähköt, joten valot sammuivat, ilmanvaihto lakkasi eivätkä vessat toimineet.
Ilman sähköä kuulutuksetkaan eivät toimineet. Vähän ajan päästä näin kuitenkin, kuinka ihmisiä alkoi valua ulos. Hyppäsin itsekin penkereelle ja kävelin odottamaan korvaavia bussikyytejä.
Ilta pimeni. Odottajia rangaistiin gospel-artistin uskonnollisilla lauluilla. Seistyäni noin tunnin ulkona mahduin lopulta viimeisen bussin kyytiin.
Matka Helsingistä Tampereelle kesti lopulta 1,5 tunnin sijaan 4,5 tuntia. Ymmärrän, että junissa ja radoissa on vääjäämättä joskus ongelmia. Pendolinoissa malja on kuitenkin tulvinut yli aikaa sitten. Miksei VR Oy yksinkertaisesti palauta täysin susia vaunuja valmistajalle? Näin ymmärtääkseni toimi Tsekin rautatiet kyllästyttyään reistaileviin juniin.
Torstaina annoin valiokuntien kokousten välillä Huomenta Suomelle lyhyen haastattelun hedelmöityshoitolaista. Ennen eduskuntaryhmän kokousta isännöin pientä palaveria ikkunoiden energiatehokkuudesta. Kylässä käynyt ikkunaekspertti oli huolissaan siitä tehokkaiden uusien ikkunoiden asentamisen varjoon on jäänyt vanhojen ikkunoiden tiivistäminen kotikonstein.
Kesken eduskuntaryhmän kokousta riensin lehterille tapaamaan tamperelaisia kääntäjiä. Naisvoittoista ryhmää kiinnostivat poliittisten kysymysten lisäksi mm. se, miten tulkkausta käytetään eduskunnassa.
Täysistunnossa jatkettiin taas keskustelua hedelmöityshoitolaista, tällä kertaa lakivaliokunnan mietinnön perusteella. Valiokunnan niukka vanhoillinen enemmistö halusi valitettavasti rajata hoidot vain miehen ja naisen muodostamille pareille.
Debatissa totesin lapsen edun olevan syntyä toivottuna ja rakastettuna. Päättäjien tehtävä olisi miettiä tapoja tukea erilaisia perheitä – ei kieltää tai syrjiä niitä.
Samaan aikaan eduskuntatalon edessä pidettiin kaksi mielenosoitusta, toinen sallivan hedelmöityshoitolain puolesta ja toinen sitä vastaan. Perheiden kirjoa puolustavalla puolella oli kymmenisen kertaa niin paljon väkeä kuin polvirukoilijoiden joukoissa.
Harmillisesti päällekkäin oli osunut eduskunnan Intia-ryhmän juttutuokio intialaisten vaikuttajien kanssa. Koetin sukkuloida tilaisuuden ja istunnon väliä.
Perjantai 13. päivä osoittautui ilon ja voiton päiväksi. Itsellisten naisten ja naisparien mahdollisuus hedelmöityshoitoihin hyväksyttiin lopulta yllättävän selvin numeroin 105–83. Lisätietoa asian taustoista voi lukea täältä.
Keskustassa syrjivällä linjalla oli selvä ja kokoomuksessakin niukka enemmistö. Eriarvoisuuden kannalla oli myös vähemmistö vasemmiston edustajista. Vihreät olivat ainoa ryhmä, jossa kukaan ei tukenut naisten syrjimistä parisuhdeaseman tai puolison sukupuolen perusteella. Äänestys oli terveellinen muistutus siitä, ketkä todella puolustavat tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia.
Istunnosta piipahdin DTM:ssä juomassa teen ystävieni kanssa voiton kunniaksi. Avustajani Ansku nautti eduskunnassa lasillisen kuohuviiniä Muumi-mukista.
Päivän pieni voitto oli se, että molemmat valiokuntani vaativat budjettilausunnoissa tuulisuusolosuhteita kartoittavan tuuliatlaksen päivittämistä. Atlas parantaisi merkittävästi tuulivoiman mahdollisuuksia. Illalla annoin vielä kaksi puhelinhaastattelua Vihreän Langan toimittajille.
Lauantain pyhitin flunssasta toipumiselle kotona. Perkasin noin 150 sähköpostiviestiä ja yritin käydä ostoksilla. Ekokauppa Ruohonjuuri meni kuitenkin kiinni nenäni edestä, UFFista ei löytynyt mitään kiinnostavaa ja kaipaamaani kirjaa japanilaisesta kulttuurista ei ollut kummassakaan kirjakaupassa. No, oli ainakin ekologista shoppailua.
Sunnuntaina matkustin äitini mökille. Vein tuliaisiksi reilun kaupan ananaksen. Karsimme risusavotassa oksia poltettavaksi.
