Ympäristöjärjestöt Germanwatch ja Climate Action Network Europe julkaisivat jälleen itsenäisyyspäivänä vuotuisen ilmastopolitiikkavertailunsa. Climate Change Performance Index (CCPI) vertailee 58 maan suoriutumista ilmastokriisin ratkaisemisessa.

Pisteytyksestä puolet tulee siitä, miten päästöt ovat kehittyneet eri aloilla. Päästömäärä muodostaa tuloksesta 30 ja ilmastopolitiikka kansallisella ja kansainvälisellä tasolla loput 20 prosenttia. Tarkemmin laskentaperusteita on kuvattu erillisessä metodologiaraportissa.

Aiempien vuosien tapaan järjestöt eivät jakaneet kolmea kärkipaikkaa, koska yksikään maa ei tee vielä riittävästi ilmastonsuojelun eteen. Parhaiten suoriutuvat Ruotsi, Iso-Britanna ja Saksa, koska niiden päästöt laskevat ja ilmastopolitiikka saa hyvät arvosanat.

Kehitysmaista ykkösenä on Brasilia sijalla seitsemän, mutta vain koska metsäkadon päästöjä ei oteta huomioon. Seuraavana on Meksiko kymmenennellä paikalla.

Heikoimmin pärjäävät maat, joiden päästöt kasvavat nopeasti ja jotka harjoittavat olematonta tai haitallista ilmastopolitiikkaa. Perää pitää itseoikeutetusti Saudi-Arabia, sen jälkeen tulevat Iran ja Kazakstan. Huonoja arvosanoja saavat myös mm. Kiina, Puola, Venäjä ja Kanada.

Suomi ylsi sijalle 37. Pudotusta tuli siis edellisvuodesta kuusi paikkaa. Taakse jäivät yhä mm. Hollanti ja Japani, mutta toisaalta edellä ovat esimerkiksi Espanja, Algeria ja Latvia.

CCPI:tä voi arvostella monesta. Mukaan lasketaan vain energiaperäiset päästöt, joten toimet vaikka maataloudessa tai jätehuollossa eivät näy tuloksessa. Politiikkapisteytys perustuu kansalaisjärjestöjen arvioihin, ja voi kysyä, kohdellaanko vaikka Intiaa ja Suomea yhtä kriittisin perustein. Päästötrendin laskentaan on valittu jaksot 2002-04 ja 2007-09, mikä voi vaikuttaa joidenkin maiden sijoitukseen.

Suomella on kuitenkin yksinkertainen tapa menestyä vertailussa paremmin: leikata päästöjä johdonmukaisesti ja nopeasti. Koska puolet sijoituksesta määräytyy päästötrendin mukaan, vaikutus näkyy tuloksessa välittömästi.

Oras Tynkkynen