Journalismissa huono uutinen on usein paras uutinen. Tai vähän rujommin sanottuna: ”if it bleeds, it leads”, verenvuoto takaa uutiselle kärkisijan.

Siksi suuria otsikoita ei revitelty, kun Tilastokeskus julkaisi ennakkotiedot viranomaisten tietoon viime vuonna tulleista rikoksista. Julkisuutta ei ruokkinut myöskään tiedotteen unettava otsikko Murtojen määrä väheni tammi-joulukuussa 2012.

Kyse ei ole vain murroista. Viime vuonna omaisuusrikokset, törkeät rattijuopumukset ja törkeät pahoinpitelyt vähenivät kaikki yhdeksän prosenttia, huumausainerikoksetkin prosentin verran. Henkirikosten määrä romahti vuodessa viidenneksellä.

Eikä kyse ole vain viime vuodesta. Vielä vuosituhannen taitteessa ”moottoriajoneuvomurtoja” – suomeksi kai lähinnä autovarkauksia – tehtiin yli 40 000, viime vuonna vain karvan verran yli 10 000. Törkeiden pahoinpitelyjen määrä putosi Aamulehden mukaan viime vuonna jo alimmalle tasolle 15 vuoteen.

Julkisuus muokkaa käsityksiämme yhteiskunnasta. Jos lööpit kirkuvat paloittelumurhia ja poliitikot ruokkivat mielikuvaa alati vaanivasta vaarasta, alamme pelätä. Mummot eivät uskalla kävellä kadulla eivätkä vanhemmat laittaa lapsiaan kulkemaan kouluun pyörällä.

Pelko vaikuttaa myös päätöksiin. Jos kuvittelemme rikollisuuden ja turvattomuuden lisääntyvän, vaadimme hanakammin kovempia rangaistuksia, enemmän poliiseja ja tiukempia rajoja maahanmuutolle. Pelon varjolla saatamme hyväksyä suhteettoman kovia keinoja.

Suomi ei toki ole mikään onnela. Väkivaltarikokset ovat yhä verraten yleisiä. Vaikka rikollisuus yleensä väheni viime vuonna, raiskaukset ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö lisääntyivät huolestuttavasti. Välinpitämättömyyteen tai sinisilmäisyyteen ei ole varaa.

Hyvä päätöksenteko perustuu kuitenkin tosiasioihin, ei luuloihin. Rikollisuuteen on helpompi puuttua, jos toimenpiteet on punnittu tarpeen mukaan.

Turvallisuus on paljon muutakin kuin tilastoja. Siksi turvattomuuden tunne voi lisääntyä samalla, kun rikokset vähenevät.

Joukkoviestimillä on oma vastuunsa. Poikkeukselliset ääriteot voi asettaa mittasuhteisiinsa. Tavallisia suomalaisia eivät uhkaa niinkään moottoripyöräjengit tai terroristit kuin sydän- ja verisuonitaudit ja auto-onnettomuudet.

Toimittajat voivat myös koettaa päivittää uutiskriteereitä. Otsikkoon ei tarvita välttämättä suolenpätkiä.

Hyvä uutinenkin voi olla hyvä uutinen.

Oras Tynkkynen