Customize Consent Preferences

We use cookies to help you navigate efficiently and perform certain functions. You will find detailed information about all cookies under each consent category below.

The cookies that are categorized as "Necessary" are stored on your browser as they are essential for enabling the basic functionalities of the site. ... 

Always Active

Necessary cookies are required to enable the basic features of this site, such as providing secure log-in or adjusting your consent preferences. These cookies do not store any personally identifiable data.

No cookies to display.

Functional cookies help perform certain functionalities like sharing the content of the website on social media platforms, collecting feedback, and other third-party features.

No cookies to display.

Analytical cookies are used to understand how visitors interact with the website. These cookies help provide information on metrics such as the number of visitors, bounce rate, traffic source, etc.

No cookies to display.

Performance cookies are used to understand and analyze the key performance indexes of the website which helps in delivering a better user experience for the visitors.

No cookies to display.

Advertisement cookies are used to provide visitors with customized advertisements based on the pages you visited previously and to analyze the effectiveness of the ad campaigns.

No cookies to display.

Vihreä blogi: Miksi rahaa saa antaa mutta ei pyytää?

Eduskunta keskusteli eilen osauudistuksesta rahankeräyslakiin. Muutoksella muun muassa pidennetään rahankeräyslupien kestoa ja mahdollistetaan rahan kerääminen yliopistoille.

Höllennykset ovat tervetulleita mutta vaatimattomia. Rahankeräyslakiin tarvitaan pikaisesti isompi remontti.

Nykylain tarkoitus on sinänsä hyvä: estää väärinkäytöksiä ja siten varjella asiallisten keräysten mainetta. Valitettavasti laki hankaloittaa tarpeettomasti asiallistenkin keräysten järjestämistä, mutta ei silti pysty estämään kaikkia väärinkäytöksiä ennalta.

Nykyinen laki hidastaa keräyksiä, lisää kustannuksia ja aiheuttaa tarpeetonta byrokratiaa. Se rajaa esimerkiksi rekisteröimättömät kansalaisryhmät ja yritykset keräysten ulkopuolelle.

Laki myös vaikeuttaa rahan keräämistä kansainvälisiin hankkeisiin. Joukkorahoitusta se ei sinänsä estä, mutta tekee siitäkin tarpeettoman konstikasta.

Käytännön esimerkkejä lain toimimattomuudesta piisaa. Poliisihallitus puuttui Wikipedian keräykseen, koska asialla oli ulkomaille rekisteröity säätiö. Radio Helsingin kuulijamaksu kaatui siihen, että yritys ei rahaa saa kerätä.

Talviolympialaisten päättymisen takia ajankohtainen mahalasku oli mäkihypyn tueksi järjestetyt kansallistalkoot. Rahankeräyksen järjestäminen suomalaisten mäkihyppääjien tueksi hidastui, kun lajiliitto yhdistyi Hiihtoliittoon.

Ehkä lohduttomin tapaus koski silti nuorta naispoliisia, joka loukkaantui työtehtävissä. Kollegat halusivat kerätä rahaa kuntoutukseen, mutta se ei rahankeräysluvan puuttumisen takia ollut mahdollista.

Suomen lupamenettely on jäykkyydessään kansainvälinen poikkeus. Meillä rahaa saa kyllä lahjoittaa, mutta sitä ei saa pyytää.

Poliitikkojen rahankeräyksiä eli vaalirahoitusta valvotaan jälkeenpäin. Miksei sama malli voisi toimia muussakin rahan keräämisessä?

Kerään yhdessä mm. Mikael Jungnerin (sd.) ja Harri Jaskarin (kok.) kanssa allekirjoituksia lakialoitteeseen rahankeräyslain remontoimiseksi. Aloitteen mukaan rahankeräysluvat korvattaisiin ilmoituksella julkiseen verkkorekisteriin, josta kuka tahansa voi keräyksiä seurata.

Näin viranomaisten voimavarat voitaisiin keskittää lupien pyörittelyn sijaan rahankeräysten valvontaan.

Oras Tynkkynen

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *