Paneelissa IPCC:n puheenjohtaja Pachauri ja IEA:n johtaja Tanaka.

Tiistaina heräsin kuudelta ehtiäkseni Suomen valtuuskunnan kokoukseen. Siellä raportoidaan edellisen päivän neuvotteluista ja arvioidaan alkavan päivän näkymiä. Aamun kirjoitin tulevaisuusselonteon asioita kuunnellen samalla Mekaanikon mainioita miksauksia.

Päivällä piipahdin kuuntelemassa ympäristöjärjestöjen Climate Action Network -verkoston tiedotustilaisuutta. Sen päälle lounastin Satu Hassin avustajan Ulriikka Aarnion kanssa. Istuimme myös tuulipaviljongissa takomassa tietokonetta ja juomassa tuuliteollisuuden tarjoamaa toffeen makuista teetä.

Paviljongin yläkerrassa Jeremy Leggett alusti öljyhuipusta (peak oil) eli edessä olevasta öljyntuotannon kääntymisestä laskuun. Leggettin edustaman elinkeinoelämän työryhmän mukaan globaali huippu koittaa näillä näkymin vuonna 2013.

Perusteita arviolle on useita. Isoja löytöjä ei ole tehty aikoihin ja vanhat isot esiintymät alkavat ehtyä. Vaikka jostain kuin ihmeen kaupalla löydettäisiin uusia jättilähteitä, kestää 6-7 vuotta päästä tuotantoon.

Lähi-idän mailla on haamureservejä jopa satoja miljardeja “poliittisia barreleita”. Infrastruktuuri rapistuu ja henkilöstö vanhenee.

Tehokkaammat tuotantotekniikat (enhanced oil recovery) voivat vain lykätä tuotannon kääntymistä laskuun. Epäkonventionaalista öljyä kuten Kanadan öljyhiekkaa kyllä riittää, mutta se on kallista eikä senkään tuotantoa polkaista pystyyn hetkessä.

Kysyin epäkonventionaalisen öljyn ilmastotaseesta. Leggettin mukaan tuotanto vaatii kolminkertaisen määrän energiaa tavalliseen öljyyn verrattuna

Illalla kuuntelin maineikkaan TERIn esitystä Intian vähähiilisistä poluista. Lähtötilanne on haastava: sähkökatkoksia esiintyy viidenneksen huippuajasta ja puolella maaseutuväestöstä ei ole sähköä lainkaan. Nykymenolla Intian energian kulutus ja päästöt kasvavat 30 vuodessa kahdeksankertaiseksi.

TERIn Leena Srivastava esitteli kolme vaihtoehtoista tulevaisuuspolkua. Evoluutioskenaariossa hyödynnetään energiatehokkuuden potentiaali lähes täysimääräisesti. Päättäväisyysskenaariossa pidetään lisätoimin intialaisten keskimääräiset päästöt alle kahdessa tonnissa asukasta kohti. Kunnianhimoskenaariossa asetetaan vieläkin radikaalimpia tavoitteita.

Tulokset ovat hämmästyttäviä. Hurjimmassa skenaariossa auringosta tulee ylivoimaisesti tärkein energianlähde vuoteen 2030 mennessä, ja sen kapasiteetti nousee mykistävään 700 000 megawattiin.

Päästöt jäävät antaa mennä -kehitykseen verrattuna noin neljäsosaan. Missään TERIn skenaariossa ei edes oleteta hiilen talteenoton ja varastoinnin käyttöä.

TERIn mallit osoittavat, että päästöjen kasvua on mahdollista rajoittaa merkittävästi jopa Intian kaltaisissa väestöltään ja taloudeltaan nopeasti kasvavissa maissa. Edellytyksenä on kohtuuhintaisen teknologian saaminen ja rahallinen tuki.

Teriläisten arvion mukaan Intia tarvitsisi ylimääräistä rahoitusta käytännössä teollisuusmailta noin 20 miljardia dollaria vuodessa. Toisaalta kysyessäni Pachauri joutui paljastamaan, ettei TERI ole arvioinut päästövähennysten sivuhyötyjä, jotka saattaisivat kattaa osan päästövähennysten kustannuksista.