Tampereen kaupunginvaltuusto palaa tänään päättämään ratikasta asian jäätyä edellisessä kokouksessa pöydälle. En valitettavasti pääse paikalle, koska osallistun samaan aikaan YK:n ilmastokokoukseen Marokossa. Jos olisin ollut valtuustossa, olisin kuitenkin halunnut sanoa joitakin asioita.

Olisin halunnut sanoa, että liki kaikkiin valtuutettujen esittämiin huoliin voi lukea vastauksia toimitetusta aineistosta. Miten liikenne hoidetaan poikkeustilanteissa? Mitä käy liityntäliikenteelle? Miksi ei valita sähköbusseja? Miten riskeihin on varauduttu? Hyvään alkuun pääsee lukemalla ratikan toteutussuunnitelman, vaikutusarvioinnin ja arvoa rahalle -raportin.

Valtuutetuilla on ollut lukuisia muitakin mahdollisuuksia saada lisätietoja. Ratikasta on keskusteltu valtuustossa toistuvasti, valtuutetuille on järjestetty iltakouluja, päättäjiä on kutsuttu yleisötilaisuuksiin, valmistelijat ovat kiertäneet valtuustoryhmissä ja asiantuntijoille on voinut esittää kysymyksiä sähköpostitse. Aamulehteä lukemallakin on päässyt hyvään vauhtiin.

Tiedon puutteeseen ei päätös todellakaan kaadu. Se on sitten eri asia, jos ei ehdi tai jaksa perehtyä.

Olisin halunnut sanoa, että vaikka kohtuullinen osa valtuutetuista vastustaa ratikkaa, vaihtoehto jää epäselväksi. Vastustajista yksi kannattaa metrobussia (bus rapid transit, BRT), toinen sähköbusseja, kolmas ihan vain tavallisia busseja ja neljäs lähijunia.

Kokoomuksen valtuutettu Harri Jaskari tempaisi hatustaan päiviä ennen edellistä valtuuston kokousta ajatuksen laittaa ratikka keskustassa maan alle. Jos idea kuulostaa tutulta, juuri sitä kaupunki selvitti taannoin hartaasti – ja juuri maanalaisen ratikan valtuusto hylkäsi liian kalliina. Kalliiksi arvostellulle ratikalle ehdotetaan siis vaihtoehdoksi vielä kalliimpaa ratikkaa.

Takavuosina joku esitti ratikan rakentamista ilmaan telineiden varaan. Vanhemman polven tamperelaisille tuttuja rollikoita eli johdinbusseja on myös tarjottu.

Ratikan vastustajien puheenvuorot ovatkin muistuttaneet Pikku Kakkosen päätöspätkää, jossa Nukkumatti matkustaa milloin jokiveneellä, milloin muulilla ja milloin avaruusraketilla. Hyppykeppi sentään vielä listasta puuttuu.

Jos vastustajat sattuisivat voittamaan ratkaisevan äänestyksen ratikasta, ei ole mitään takeita siitä, että yksikään vaihtoehto nauttisi valtuustossa suurempaa kannatusta. Suosituin ratkaisu saatettaisiin siis hylätä ja valita kyselylomakkeista tuttu ”muu, mikä?”. Sen varassa kaupunkia on vaikea kehittää.

Olisin myös halunnut sanoa, että vaikka ratikan kaltaisiin hankkeisiin liittyy riskejä viivästyksistä ja kustannusylityksistä, niitä voidaan torjua ja hallita. Vertailukohta löytyy läheltä: rantaväylän tunnelista.

Myös tunnelin vastustajat olivat varmoja siitä, että hankkeen kustannukset ylittyvät moninkertaisesti. Todellisuudessa hanke on pysynyt varsin hyvin budjetissa. Kustannukset ovat kasvaneet hitusen mm., koska yhdessä on päätetty tehdä parempaa, mutta vastaavasti myös tulot ovat toteutuneet suurempina. Tämä tiedoksi myös keskustan Anna-Kaarina Rantaviita-Tiaiselle, joka valtuustossa kertoi varmana tietona, että ratikan kaltaisten isojen hankkeiden kustannukset toteutuvat 2–3-kertaisina.

Mikä sitten auttaa hillitsemään kustannuksia? Ratikkaan valittu ja tunnelissa hyväksi todettu allianssimalli. Siinä kaikilla tahoilla on taloudellinen etu toteuttaa hanke suunnitellusti – ja vastaavasti kustannusylityksistä aiheutuu kaikille osapuolille suoria kuluja. (Sekin toki auttaisi, jos kustannuksista huolta kantavat vastustajat eivät jarruttaisi hanketta pöydällepanoesityksillä ja valituksilla.)

Lisäksi olisin halunnut sanoa, että jos vastustaa ratikkaa vanhanaikaisena, käyvät hyväksyttävät kulkuneuvot aika vähiin. Polttomoottoribusseja on ollut käytössä suunnilleen 120, henkilöautoja 130 ja junia kohta jo 200 vuotta.

Jos ratikka on liian vanha keksintö kelpuutettavaksi Tampereelle, vastustajat joutunevat liikkumaan vastedes lähinnä Segwayllä ja tasapainoskoottereilla. Tällaisessakin liikennejärjestelmässä on omat pulmansa.

Todellisuudessa ratikat ovat kehittyneet historiansa aikana merkittävästi. Tämän huomaa jo vertailemalla Helsingin vanhoja ja uusia ratikoita. Tampereen järjestelmästä tulee tosin monessa suhteessa Helsingin uusimpiakin malleja parempi.

Lopuksi olisin halunnut sanoa, että ratikka on Tampereen historian merkittävimpiä tulevaisuusinvestointeja. Siksi kannatan sitä lämpimästi.

Oras Tynkkynen