Tänään on kulunut kuukausi Yhdysvaltain presidentinvaaleista. Vaalipäivän jälkeen olen pohtinut paljon tuloksen syitä ja seurauksia. Aiheesta on sanottu hyvin paljon, paljon myös hyvin (ks. esim. täällä, täällä, täällä ja täällä).

Ehkä eniten olen kuitenkin miettinyt vastuuta.

Me suomalaiset emme paljoa pysty vaikuttamaan Yhdysvaltain menoon. Trumpismi on kuitenkin ilmiö, joka ravistelee eri tavoin isoa osaa maailmasta – myös Suomea. Muistelen Martin Luther Kingin sanoja:

”Voi hyvin olla, että joudumme katumaan tämän sukupolven aikana. Ei vain pahojen ihmisten myrkyllisiä sanoja ja väkivaltaisia tekoja, vaan hyvien ihmisten mykistävää hiljaisuutta ja välinpitämättömyyttä.”

Mitä voimme tehdä myrkyllisiä sanoja ja väkivaltaisia tekoja vastaan? Mitä itse voin tehdä sen lisäksi, mitä olen tähän asti jo tehnyt?

Olen pohtinut erityisesti seitsemää asiaa.

1) Pysähtyminen. Historian taitepisteissä on Seremoniamestarin sanoin hyvä pysähtyy ja kysyy. Helpot vastaukset (hävisikö Clinton todella housupukujen takia?) eivät välttämättä ole oikeita, ja pitävät vastaukset eivät välttämättä vastaa syvään juurtuneita ennakko-oletuksiamme.

2) Ymmärtäminen. Mitä vaikeampaa vaalitulosta on ymmärtää, sitä tärkeämpää ymmärtäminen on. Trumpin, Brexitin ja jytkyn taustalla on yhteisiä tekijöitä, ennen kaikkea isojen kansanosien tyytymättömyys vallitsevaan politiikkaan ja eliittiin. Jos tyytymättömyyteen ei kyetä tarjoamaan vastuullisia ratkaisuja, saamme nähdä toisintoja – seuraavan kerran ehkä Ranskan presidentinvaaleissa.

3) Ilmastovalinnat. Yhdysvaltain liittovaltion ilmastopolitiikka hyytyy, joten meidän muiden pitää tehdä vieläkin enemmän. Viime kesänä hankimme aurinkopaneelit mökille, nyt selvitän paneelien asentamista omaan ja äitini taloyhtiöihin.

4) Lahjoittaminen. Arvokasta työtä Yhdysvalloissa tekevillä järjestöillä on edessä neljä vaikeaa vuotta. Yritän avittaa tukemalla hiilivoimaloita vastaan kamppailevaa Beyond Coal -kampanjaa ja perhesuunnittelupalveluja tarjoavaa Planned Parenthood -järjestöä.

5) Kuluttajavaikuttaminen. Meillä on paljon valtaa asiakkaina – mutkan kautta myös Yhdysvalloissa. Siksi otan yhteyttä Osuuspankkiin ja kysyn, milloin pankkini aikoo luopua sijoituksista fossiilienergiaan.

6) Värvääminen. Seuraavissa kunnallisvaaleissa ensi keväänä äänestäjät pääsevät valitsemaan oman kuntansa suunnan. Viimeksi kuluneen kuukauden aikana olen auttanut värväämään ympäri Suomea ehdokkaita, jotka puolustavat ihmisiä ja ympäristöä.

7) Kiittäminen. Reilun ja kestävän maailman puolesta kamppailevat saavat usein paljon ilkeilyä ja vähän kiitoksia. Ensimmäiseksi aion kiittää Yhdysvaltain väistyvää ulkoministeriä John Kerryä, joka omisti ison osan työstään kansainvälisten ympäristösopimusten edistämiseen.

Näillä seitsemällä asialla en tietenkään pysty mitätöimään sitä vahinkoa, jonka Yhdysvaltain vaalitulos aiheuttaa. Pystyn kuitenkin olemaan pikkuriikkinen osa sitä maailmanlaajuista liikettä, joka kieltäytyy olemasta mykistävän hiljaa.

Martin Luther King kamppaili ihmisoikeuksien puolesta omaamme vaikeampana aikana. Viimeisessä puheessaan Memphisissä päivää ennen kuolemaansa hän totesi:

”En tiedä, mitä nyt tapahtuu. Meillä on vaikeita aikoja edessä. Mutta sillä ei ole nyt väliä. Sillä olen käynyt vuorenhuipulla. – – Ja olen nähnyt sen yli. Ja olen nähnyt luvatun maan.”

Oras Tynkkynen