Mitä yhteistä on Mauri Pekkarisella, Lauri Ihalaisella ja minulla? Seminaarissa Lahdessa huomasin meidän kaikkien uskovan vakaasti, että kestävä teknologia on yksi Suomen tulevaisuuden menestyksen avaimista.
Emmekä ole yksin. Ripeästi kasvavat maailmanmarkkinat ovat saaneet poliitikot riemastumaan kestävästä teknologiasta. Taantuman aiheuttama notkahdus on hetkeksi viilentänyt cleantech-hypeä, mutta kasvun jälleen käynnistyessä ollaan varmaankin taas into piukkana.
Usein päättäjät ovat tyytyneet hokemaan ympäristöteknologian erinomaisuutta, mutta konkreettiset toimet ovat jääneet vähiin. Puhe on tuonut mieleen neitsyt Marian; ikään kuin kestävä teknologia syntyisi neitseellisesti, mitään tekemättä.
Poliitikkojen suosikkiratkaisu on tutkimus ja kehitys. Jos vain tutkimuslaitoksille ja yrityksille lapetaan riittävän monta miljoonaa, suomalaiset innovaatiot valtaavat markkinat ja päästöt poljetaan alas.
T&k on kiistatta arvokasta, mutta se ei yksin riitä. VTT on osannut rakentaa matalaenergiataloja 80-luvulta alkaen, mutta Suomeen on viime vuosikymmenet rakennettu samanlaisia tuulenpesiä kuin aiemminkin.
Ongelma ei ollut t&k:n vaan kannustimien puutteessa. Energiatehokkaita taloja ei kannattanut rakentaa, koska energia oli halpaa ja ostajat tuijottivat elinkaarikulujen sijaan investoinnin hintaa.
Kestävän teknologian kaupallistamisessa tarvitaankin paitsi t&k:n työntöä, myös markkinoiden vetoa. Vähäpäästöiset ratkaisut murtautuvat läpi, kun ympäristön kuormittamisesta laitetaan maksamaan sen täysi hinta. Markkinat myös ajavat yritysten tutkimuspanoksia; jos on kysyntää, yritykset kyllä kehittävät ratkaisut.
Kestävyyteen voidaan kannustaa laajalla kirjolla ohjauskeinoja: veroilla ja tuilla, syöttötariffeilla ja tienkäyttömaksuilla, nopeutetuilla poistoilla ja julkisilla hankinnoilla. Päättäjiltä tarvitaan onttouttaan kumisevan teknologiapuheen sijaan konkreettisia päätöksiä kepeistä ja porkkanoista.
Puheet ja blogit eivät kaupallista yhtään vähäpäästöistä tuotetta tai palvelua; ympäristön tuhoamisesta rankaisevat ja säästämisestä palkitsevat ohjauskeinot kaupallistavat.
Kestävä teknologia voi todella olla Suomen menestyksen avain. Moni muu maa pyrkii kuitenkin samoille markkinoille. Suomen on juostava pysyäkseen kisassa paikoillaan – ja kiristettävä tahtia reilusti, jos haluamme yltää kärkeen. Kello tikittää.
Suomesta on tehtävä julkisen vallan ja yritysten yhteistyöllä kestävien ratkaisujen elävä laboratorio.
Oras Tynkkynen
Kolumni julkaistaan Ilmastopuntari-blogissa.
