Viikko 41 (8.-14.10.): Kolme puhetilaisuutta päivässä

Menin Helsinkiin jo maanantaiksi. Tapasin kauppa- ja teollisuusministeriössä ilmasto- ja energiastrategian valmistelusta vastaavia virkamiehiä. Säännölliset tapaamiset ovat yksi keino, jolla pyritään huolehtimaan sujuvasta tiedonkulusta strategia ja tulevaisuusselonteon välillä. Illansuussa puhuin Helsingin työväenopiston Energiaa ilman ilmastonmuutosta? -luentosarjassa. Paikalla oli väkeä mukavanlaisesti, vaikka Helsingin Sanomien menovinkissä aloitusaika oli toista tuntia todellista myöhemmin. Yleisökysymyksissä tuli hyvin esiin, että ihmiset janoavat tietoa tavoista säästää energiaa ja vähentää päästöjä. Viestintään pitää siis satsata toden teolla.

Viikko 40 (1.-7.10.): Valtiovieras Pännäisissä

Viikko alkoi paniikilla. Noustuani klo 8:12 näin avustajani Anskun tekstiviestin, jossa vannotettiin olemaan Tampereen radion haastattelussa klo 8:30. Kommunikaattori petti jälleen, eikä merkintä ollut tullut kalenteriini asti. Eihän siinä muu auttanut kuin hypätä vaatteisiin ja lähteä polkemaan toimitusta kohti. Ylämäessä jo melko lähellä studiota pyörästä kuului epäilyttävä naksahdus. Runko katkesi kahtia! Onneksi pyörä hajahti aivan työttömien pajan lähellä. Talutin vehkeen pajan pihaan ja kävelin lyhyen loppumatkan toimitukseen. Ihme ja kumma,

Viikko 39 (24.-30.9.): Parhaat syntymäpäivälahjat

Heräsin kuuden maissa, jotta ehdin kahden metron ja reippaan kävelymatkan päähän ensimmäiseen tilaisuuteen puoli kahdeksaksi. Ison-Britannian ympäristöministeri Hillary Benn kertoi näkemyksiään ilmastoneuvotteluista. Retoriikka oli kohdallaan, mutta substanssissa ei päästy järin syvälle. Brittien kaunopuheiden jälkeen alkoi YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin koolle kutsuma korkean tason ilmastotilaisuus. Sisälle poliisien ympäröimään YK:n päämajaan pääsi yllättävän helposti, eikä kukaan katsonut tarpeelliseksi tarkistaa, mitä kannoin isossa repussani. Virallinen osuus alkoi avajaisistunnolla. Istuin presidentin takana Suomen paikoilla.

Viikko 38 (17.-23.9.): Kahdesti syömässä presidentin kanssa

Jouduin Helsinkiin heti maanantaina, koska pääministeri järjesti virka-asunnollaan Kesärannassa ilmasto- ja energiakävelyn. Tai yritti järjestää – tihkuisen sään takia kävely peruttiin ja juttelimme sisällä. Onneksi kuljin paikalle pyörällä, joten liikuntaosuuskin tuli hoidettua. Pääministeri oli kutsunut jutulle tusinan verran ilmasto- ja energia-alan toimijoita tiedemaailmasta ja yrityksistä. Merkille pantavaa oli, että kaikki tuntuivat sisäistäneen toiminnan tarpeellisuuden. Toki yksi jos toinenkin halusi kohdistaa toimenpiteet kaikille muille paitsi omalle sektorille. Kuitenkin keskustelu siitä, minkä

Viikko 37 (10.–16.9.): Lauluja vuosikymmenten takaa

Viikkopäiväkirja palaa eduskunnan istuntokauden alkamisen kunniaksi gradun, matkojen ja töiden leimaamalta kesälomalta. Kesän aikana kirjoittamani matkapäiväkirjat voi lukea täällä ja täällä. Viikko alkoi yritysvierailulla sähkölaitoksesta irrotettuun Tampereen Veraan. Sähköverkkoon ja katuvalaistukseen keskittyneen yhtiön toimistolla Ratinassa keskustelimme mm. energiaa säästävistä LED-katuvaloista. Lediliikennevalo kuluttaa vain kuudesosan yhä eniten käytetyn hehkulamppuopastimen vaatimasta sähköstä. Tekniikan kehittyessä ledivalot ovat yhä houkuttelevampi vaihtoehto myös katuvalaistuksessa. Poikkesimme Pinnin alueella katsomassa asentajien työtä. Miehet vääntelivät paksuja sähköjohtoja seinien

Viikko 25 (18.–24.6.): YTK!

Kevään viimeinen istuntoviikko alkoi iloisella uutisella. Postista tupsahtanut kirje kertoi, että minusta oli vihdoin tullut yhteiskuntatieteiden kandidaatti! Pääsin Tampereen yliopistoon opiskelemaan tiedotusoppia heti kirjoitusten jälkeen syksyllä 1997. Ensimmäiset puolitoista vuotta vierähtivät siviilipalveluksessa Kepassa. Kevään 2000 vietin aktivistivaihdossa Intiassa, ja monena syksynä opiskelua pirstoivat usean viikon matkat YK:n ilmastokokouksiin eri puolilla maailmaa. Varsinainen pommi opintojen kannalta oli tietysti nousu eduskuntaan kesällä 2004. Kymmenestä yliopistolla kirjoilla vietetystä vuodesta aktiivisesti ehdin opiskella siis

Viikko 24 (11.–17.6.07): Häpesin silmät päästäni

Maanantaina oli vapaa päivä kotona. Ensimmäisenä asiana aamulla kävin tiedekunnan kansliassa jättämässä tutkintotodistushakemuksen. Opintoviikot olivat ojennuksessa, joten minusta tulee vihdoin yhteiskuntatieteiden kandidaatti. Päivän aikana ehdin töiden tekemisen ohella käydä salilla, siivota ja katsoa kaverin kanssa DVD:ltä Little Miss Sunshinen. Suosittelen erityisesti viimeksi mainittua. Tiistaikin oli vielä suhteellisen rento. Ympäristövaliokunnan kokouksen ja täysistunnon lisäksi kävin vain Iltalehden kuvattavana ja Hufvudstadsbladetin haastateltavana. Sain viikolla työhöntulotarkastukseni tulokset. Hemoglobiini on 161 g/l, kolesteroli 4

Viikko 23 (4.–10.6.): Taivas ja huussi

Edellisenä päivänä paluumatka Latviasta oli venähtänyt iltamyöhään, joten heräsin Helsingissä. Heti aamusta reissasin kuitenkin Tampereelle avustajani Anskun kanssa. Palaveerasimme OP:n luona kolmestaan kesän aikatauluista. Pohdimme myös uuden asiantuntijapestin vaikutuksia omaani ja avustajien työtehtäviin. Palaverin jälkeen tyhjensin Riian-reissun matkatavarat kotona ja kävin lounaalla Aamulehden toimituksessa. Iltapäivällä poikkesin kuntosalilla. En ehtinyt jäädä Tampereelle pitkäksi aikaa, sillä tiistaiaamuksi oli sovittu radiohaastattelu Helsingissä. Puolentoista tunnin junamatka venyi kuitenkin lopulta kolmen tunnin mittaiseksi. Hämeenlinnassa matkustajat

Viikko 22 (28.5.–3.6.): Vähemmistönä Riiassa

Ensimmäinen viikkoni valtioneuvoston ilmastopoliittisena asiantuntijana alkoi melkoisessa mediamyllerryksessä. Maanantaina istuin jo ennen seitsemää Aamu-TV:n suorassa lähetyksessä. Junassa Tampereelle annoin puhelinhaastattelun Huomenta Suomelle. Tampereen radion jututettavana kävin ennen puoltapäivää, ja studiosta päästyäni annoin vielä haastattelun Suomen Kuvalehdelle. Välissä ehdin poiketa Pirkanmaan edustajien palaverissa. Iltapäivällä tapasin kaksi peltoenergiasta kiinnostunutta nuorta yrittäjää. Illalla kävin YO-talolla globattavana. Virallinen osuus hoidettiin nopeasti alta pois, minkä jälkeen keskityimme syömään ja juttelemaan niitä näitä. YO-talolta polkaisin vielä

Viikko 21 (21.–27.5.): Ilmastopoliittiseksi asiantuntijaksi

Viikko alkoi huonosti. Ensin käytin 1,5 tuntia aamusta siihen, että yritin tallentaa liitetiedostoa ja tulostaa kaupungin sivuilta karttaa. Kumpikaan ei onnistunut lukuisista tempuista huolimatta. Lopulta sain tulostettua yhden kartan, jossa postikortin kokoisella alueella näkyi käytännössä koko Tampereen kantakaupunki. Kartan arvo suunnistamisessa lähestyi asymptoottisesti nollaa. Niinpä lähdin myöhässä polkemaan kohti Messukylän lukiota tietämättä, miten löytäisin perille. Yhdestä risteyksestä käännyin väärään suuntaan ja pariinkin otteeseen sain pysähtyä miettimään, mitä nämäkin kärpäsenjätökset kartalla

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on telegram
Aiheet
Uusimmat artikkelit