Viikko alkoi paniikilla. Noustuani klo 8:12 näin avustajani Anskun tekstiviestin, jossa vannotettiin olemaan Tampereen radion haastattelussa klo 8:30. Kommunikaattori petti jälleen, eikä merkintä ollut tullut kalenteriini asti.

Eihän siinä muu auttanut kuin hypätä vaatteisiin ja lähteä polkemaan toimitusta kohti. Ylämäessä jo melko lähellä studiota pyörästä kuului epäilyttävä naksahdus. Runko katkesi kahtia!

Onneksi pyörä hajahti aivan työttömien pajan lähellä. Talutin vehkeen pajan pihaan ja kävelin lyhyen loppumatkan toimitukseen.

Ihme ja kumma, olin ajoissa paikalla. Lähetyksen voi kuunnella täältä.

Kävellessäni studiolta takaisin kansalainen soitti ja moitti puheitani energiansäästölampuista. Hänen mukaansa säästölamppuja ei kannata käyttää, koska sähköä tuotetaan joka tapauksessa yhtä paljon kulutuksesta riippumatta.

Yritin perustella, että energiayhtiöiden tuskin kannattaa tuottaa sähköä yhtään enempää kuin mitä kulutetaan – ja mistä maksetaan. Kansalainen kuitenkin kuului luokkaan “alalla” pari kymmentä vuotta työskennellyt 60-vuotias mies, joten omasta mielestään hän tiesi kaiken ja minä en mitään.

Parturin jälkeen lähdin junalla Pohjanmaalle. Tihkuisella Pännäisten asemalla minut ottivat vastaan Pietarsaaren kaupunginjohtaja ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.

Tervetulokomitea sai tuntemaan itseni arvokkaaksikin valtiovieraaksi. Puhuimme Paras-hankkeesta ja kuntayhteistyöstä.

Paikallinen demarikollegani Jutta Urpilainen heitti minut asemalta Alholmens Kraftin voimalaan. Jättimäisen tehdasalueen sydämessä firman edustajat esittelivät voimalaa, johon käy tutustumassa vierailijaryhmiä viikoittain vähän kauempaakin kuin Tampereelta.

Pietarsaaren voimala on kansainvälisestikin kiinnostava ja poikkeuksellinen monesta syystä. Ensinnäkin voimala on mittava: se tuottaa yksin sähköä 1,7 TWh vuodessa. Biomassaa hyödyntävistä voimaloista se on maailman suurin.

Toiseksi laitos käyttää melkoista kirjoa polttoaineita: turvetta, hiiltä, biomassaa eri muodoissaan ja jätettä. Tavoitteena on nostaa biomassan osuus 40-50 prosenttiin polttoaineista.

Kolmanneksi voimala tuottaa energiaa moneen eri käyttöön – sähköä, kaukolämpöä Pietarsaarelle ja höyryä viereiselle UPM-Kymmenen tehtaalle. Niinpä EU:n päästökauppajärjestelmässä se kuuluu yhtä aikaa kolmeen eri luokkaan.

Puhuimme mm. biomassan saatavuudesta ja polttoteknisistä ominaisuuksista sekä ruokohelven käytön esteistä. Kysyin myös aamun kansalaissoiton innoittamana, kuinka nopeasti tuotantoa voidaan säätää kulutuksen mukaan. Vastaus: 1,5 MW/min.

Tehdasalueelta ajelimme idyllisen rannikkomaiseman halki Pietarsaareen paikallisten toimittajien jututettavaksi. Sama toistui Kokkolan kaupungintalolla vielä ennen illan keskustelutilaisuutta.

HS:n Nyt-liitteen verbaalisesti väkisinmakaama kollegani, eduskunnan uusi kuopus Tuomo Puumala laski tilaisuuden aluksi leikkiä ulkonäöstään. Olen huojentunut, jos Tuomo pystyy nousemaan Nytin journalistisen oksennuksen yläpuolelle. Alustin vähähiilisestä Suomesta.

Jutta heitti minut Kokkolan asemalle. Sain läksiäislahjaksi purkillisen hänen isovanhempiensa tuottamaa hunajaa Juupajoelta.

Tiistaina palaveerasin valtioneuvoston kanslian tulevaisuusselontekotiimin kanssa.

Aamun HS:ssa julkaistiin näyttävä sivun juttu, jossa todettiin Suomen jäävän – ja osittain jo jääneen – ilmastonsuojelussa jälkeen monista muista Euroopan maista. Olin yksi juttua varten haastatelluista, joten toimittajat kärttivät päivän mittaan lisää kommentteja.

Minä ja vihreät kollegani olemme varoittaneet ongelmasta jo kymmenen vuotta, mutta tähän asti puheet ovat kaikuneet kuuroille korville. On toki ilahduttavaa, että siihen havahdutaan edes nyt.

Iltapäivällä WWF:n ilmastoihmiset jututtivat minua eduskunnassa. Istunnon jälkeen tapasin vielä Heikinheimon Pirkkoa valtioneuvoston kansliassa hallitusohjelman seurannasta.

Keskiviikkona esittelin aamutuimaan hallitusryhmän kokouksessa mallia Suomen uusiutuvan energian velvoitteeksi. Puikahdin pian osuuteni jälkeen tuuliatlaspalaveriin parin korttelin päähän KTM:öön.

Tuuliatlas on tuulivoiman edistämisen kannalta välttämätön työkalu. Jos ei tiedetä, missä tuulee ja kuinka paljon, tuulivoiman potentiaalia ei tunneta, investointiepävarmuus kasvaa ja voimaloita saatetaan sijoittaa epäoptimaalisesti. Viime kaudella jätin aiheesta kirjallisen kysymyksen.

Hallitusohjelmaan onkin kirjattu, että atlas pitää päivittää vuoden 2009 loppuun mennessä. Se edellyttää vajaan kahden miljoonan euron rahoitusta seuraaville kahdelle vuodelle.

Atlaksen takia myöhästyin ympäristövaliokunnan kokouksesta. Sen jälkeen kävin kylässä Motivan luona Kampin keskuksen kupeessa. Juttelimme erityisesti ilmasto- ja energiatiedotuksen tilanteesta. Hallitus on niin ikään sitoutunut ohjelmassaan turvaamaan tiedotuksen rahoituksen.

Motivasta otin metron Kalasataman uudelle asemalle. Alustin tilastokeskuksen sidosryhmäseminaarissa ilmastonsuojelun, tiedon ja toiminnan suhteesta.

Yhtenä esimerkkinä ilmasto-osaamisen puutteesta käytin sitä, että Suomessa on omat professuurit esimerkiksi assyriologialle ja folkloristiikalle, mutta ei ainuttakaan tuulivoimalle. Korostin eturivissä istuneelle Virpi Hämeen-Anttilalle, ettei tämä ollut kannanotto assyriologiaa vastaan vaan tuulivoiman puolesta.

Istunnossa käsiteltiin opposition välikysymystä hoidon laadusta ja hoitajien palkkauksesta. Vihreiden ryhmäpuheenvuoron pitänyt Outi Alanko-Kahiluoto korosti oikein, että jos haluaa kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa, ei voi loputtomiin vain laskea veroja. Muut keskittyivät nahistelemaan siitä, kuka vaalien alla sanoi mitä ja onko jokin prosenttikorotus paljon tai vähän.

Torstaina aamulla alustusputki jatkui Sanoman toimittajakoulussa. Hahmottelin sitä, miltä politiikka näyttäisi, jos ilmastonmuutos todella otettaisiin vakavasti. Toimittajaopiskelijat tenttasivat minua ruuhkamaksuista ja ilmastotieteen perusteista.

Tuskin oli hengitys pyörämatkan jälkeen ehtinyt tasaantua, kun olin jo alustamassa Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijoille. En onneksi joutunut polkemaan Ouluun asti, vaan käytimme eduskunnan videokonferenssiyhteyttä.

Alustukseni alkoi käytännössä samalla hetkellä, kun astuin videohuoneeseen sisään. Valmistelemaani Powerpoint-esitystä ei jostain syystä saatu toimimaan, joten jouduin solkkaamaan kansainvälisestä ilmastopolitiikasta ihan vain suullisesti.

Ympäristövaliokunnan kokouksen jälkeen osallistuin Vihreän sivistysliiton ekologista verouudistusta käsittelevän hankkeen ohjausryhmän kokoukseen. Olimme alussa melkein kaikesta eri mieltä, mutta keskustelun perusteella muodostui laaja yhteisymmärrys verohankkeen tehtävistä.

Päivän päätteeksi kävin vielä eduskuntaryhmän kokouksessa ja täysistunnossa.

Perjantai alkoi valiokunnan kokouksella. Välillä kävin Anskun kanssa Reilun kaupan tuotteiden maistatustilaisuudessa. Rupattelin reilun kaupan kansainvälisen järjestön FLO:n puheenjohtajan Barbara Fioriton kanssa ja nappasin mukaan Reilun kaupan jäätelön. Se olikin sen päivän aamiainen ja lounas.

Teemaan sopivasti kävin seuraavaksi puhumassa Reilun kaupan puolesta ry:n seminaarissa julkisista hankinnoista. Muistutin, että valtiolla ja kunnilla on hyvät mahdollisuudet edistää kestäviä ja reiluja valintoja hankinnoissa. Mahdollisuuksia pitää vain ymmärtää hyödyntää.

Istunnon jälkeen minua haastateltiin MTV3:n Muutosta ilmassa -ohjelmaan mm. kestovaipoista ja energiatehokkuudesta.

Illalla puhuin Tampereen vihreiden nuorten ja opiskelijoiden Virnun ehdokaskoulutuksessa. Kalenterimerkinnän perusteella luulin, että Virnu kouluttaa ehdokkaita jo ensi vuoden kunnallisvaaleihin, mutta he olivatkin valmistautumassa edustajistovaaleihin. No, osa vinkeistä sopinee molempiin.

Viikonloppuna kävin Maan ystävien ilmastokampanjan tapaamisessa Turussa. Matkalla olin ystäväni luota yötä Loimalla. Söimme, saunoimme ja katsoimme Sinkkuelämää-sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa.