Lukufiilis-lehti: Mitä en oppinut koulussa

Olen siinä mielessä vähän tylsä, että pidin koulusta. Tykkäsin melkein kaikista lukuaineista, mutta suosikkejani olivat monien muiden vieroksumat matematiikka, äidinkieli ja historia. Kaiken kukkuraksi kielissä pidin erityisesti kieliopista.

Minusta oli kiinnostavaa opetella uusia asioita. Perehdyin paljon myös omine nokkineni koulun ulkopuolella.

Ihan kaikesta en toki pitänyt. Liikuntatunneista jäi sen verran ankeita muistoja, että koulun jälkeen kesti pitkään löytää liikkumisen ilo uudelleen. Käsitöissä ja kuvaamataidossa olin korkeintaan keskinkertainen. Myös näytteleminen sopi kaltaiselleni vetäytyvälle luonteelle tosi huonosti.

Steinerkoulussa opiskeltiin paljon sellaisia aineita, joihin peruskoulun puolella ei törmää. Lukion opintoihin kuului mm. tähtitiedettä, geologiaa ja arkkitehtuuria. Kävimme myös maatalous- ja maanmittausleireillä.

Koulussa opinkin paljon ja monenlaista. Englannin ja ruotsin tunneilla opitun varaan on ollut helppo rakentaa kielitaitoa myöhemmin elämässä. Maantieto, historia ja filosofia tarjosivat tietoja, joista on ollut hyötyä sekä toimittajana että kansanedustajana. Erityisesti matematiikka opetti järjestelmällistä ajattelua. Koulussa oppi myös oppimaan: perehtymään uusiin asioihin.

Jälkeenpäin arvostan myös niitä aineita, jotka kouluaikana tuntuivat aika turhilta. En voi väittää käyttäneeni maanmittauksen ja tähtitieteen oppeja työelämässä, mutta sivistyneen ihmisen kuuluu ymmärtää maailmaa laajasti. Oudot aineet tarjoavat toisenlaisen näkökulman maailmaan. Nuorena on myös vaikea arvata ennalta, mitä tietoja saattaa myöhemmin tarvita. Ja joskus ihan vain kasvattaa luonnetta tehdä asioita, jotka eivät ole pelkästään kivoja.

Tärkeintä en silti oppinut koulussa. Eniten opin elämällä, kokemalla ja kokeilemalla.

Kouluaikoina matkustin junalla Kiinaan ja vietin kuukauden reissaten eteläisessä Afrikassa. Seikkailin hylätyissä tehtaissa ja kävin laittomissa teknobileissä. Valtasin katuja ja asetuin 18-vuotiaana ehdolle kunnallisvaaleissa.

Paljon opin ihmisiltä. Kavereilta ja matkoilla tavatuilta tuntemattomilta; ihmisiltä, joiden kanssa olin samaa mieltä, mutta yleensä enemmän ihmisiltä, joiden kanssa olin eri mieltä.

Jos voisin palata kouluaikoihin, tekisin joitakin asioita toisin. Opiskelisin ranskaa, sillä nuorena uusia kieliä on paljon helpompi opiskella kuin vanhempana. Lähtisin vaihtoon, koska eläminen toisessa maassa ja kulttuurissa opettaa enemmän kuin parhaatkaan kurssit. Ehkä satsaisin enemmän aineisiin, jotka eivät osuneet mukavuusalueelleni ja joissa en ollut hyvä.

Mutta ennen kaikkea eläisin enemmän. Puhuisin, halaisin, katsoisin uusia ihmisiä uteliaasti silmiin. Liftaisin, kävisin treffeillä, lähtisin jatkoille. Heittäytyisin hetken vietäväksi – vaikka sitten joskus ehtisi lukea ruotsin kieliopin kokeeseen vähemmän.

Koulu antaa paljon tietoja, taitoja ja valmiuksia. Siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Tuskin koskaan myöhemmin elämässä osaavat ammattilaiset tekevät pitkät päivät kärsivällisesti töitä vain, jotta oppisit uusia asioita elämästä ja maailmasta.

Tärkeintä ei silti ole oppia derivointia tai saksan epäsäännöllisiä verbejä, perintötekijöitä tai Afrikan maiden pääkaupunkeja. Tärkeintä on oppia ihmisiksi.

Sitä voi oppia koulussa, mutta ennen kaikkea sitä oppii elämällä.

Oras Tynkkynen

Kirjoittaja on Vihreiden kansanedustaja, joka opiskeli Jyväskylän ja Tampereen Rudolf Steiner -kouluissa.

Facebook-kommentit

comments

Powered by Facebook Comments

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Leave a Reply