Matka kohti Kööpenhaminaa

Matka YK:n ilmastokokoukseen oli tänä vuonna lyhyt. Vesitse ja maitse pääsi Suomesta Kööpenhaminaan alle vuorokaudessa. Laivassa saattoi nukkua ja junassa tehdä töitä – semminkin, kun X2000-junissa Tukholmasta Kööpenhaminaan on langaton verkko.

Poliittisesti matka huomenna alkavaan YK:n ilmastokokoukseen on kuitenkin ollut pitempi. Askelmerkit ja takaraja neuvotteluille asetettiin kaksi vuotta sitten ilmastokokouksessa Balissa.

Eväät Balin päätökselle saatiin puolestaan vuonna 1997 laaditusta Kioton pöytäkirjasta. Sopimuksen päästövelvoitteet teollisuusmaille umpeutuvat vuoden 2012 loppuun mennessä, joten nyt on sovittava jatkosta.

Ilmastoneuvottelut taas pohjautuvat tieteen käsitykseen ilmastonmuutoksesta. Kaksi vuotta sitten valmistui tutkijoiden suurtyö, Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n neljäs arviointiraportti. Kolmiosainen järkäle perustuu tuhansien toisistaan riippumattomien tutkijoiden vuosikymmenien aikana kerryttämään vankkaan näyttöön.

Toisin kuin viimeaikaisesta keskustelusta voisi luulla, ilmastotiede ei olekaan kuin korttitalo, joka luhistuu, jos yksi tutkimus osoittautuu puutteelliseksi. Pikemminkin se on kuin kivitalo, johon rakennetaan koko ajan uusia kerroksia ja jota remontoidaan sitä mukaa, kun tarvetta ilmenee.

Laivalla ja junassa Kööpenhaminaan luin tutkijoista, jotka rakensivat tuon kivitalon perustuksia ja latoivat ensimmäisiä tiiliä. Spencer R. Weart kuvaa kirjassaan The Discovery of Global Warming Fourierin, Arrheniuksen, Tyndallin, Keelingin ja Revellen kaltaisten tuttujen pioneerien työtä. (Weartin aineistoon voi tutustua verkossa osoitteessa www.aip.org/history/climate.)

Olen vuosia saanut työni ansiosta olla tekemisissä lukuisten suomalaisten – ja joidenkin ulkomaalaistenkin – ilmastotutkijoiden kanssa. Sen perusteella voin todeta, ettei heidän tapoihinsa kuulu paisutella ilmastotieteen tuloksia saadakseen huomiota tai hyväksyntää.

Päinvastoin tutkijat ovat sinnikkäästi muistuttaneet kaltaisiani maallikoita tieteeseen liittyvistä epävarmuuksista ja tiedon rajoista. He ovat korjanneet väitteitä, joiden mukaan Golfvirta voisi pysähtyä tai yksittäisiä hirmumyrskyjä yhdistää ilmastonmuutokseen.

Ilmastopolitiikkaa ei olisi ilman ilmastotiedettä. Siksi Kööpenhaminaan kokouksen kynnyksellä on tärkeää tunnustaa ilmastotutkijoiden työn arvo.

Ja ottaa ilmastotieteen varoitukset vakavasti.

Seuraa Kööpenhaminan ilmastokokouksen tapahtumia Vihreiden verkkosivuilla, osoitteessa http://www.vihreat.fi/cop15

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *