Julkaistu ensimmäisenä ilmasto.org:ssa.

Cancunin kokouksen viimeisenä iltana saatiin puheenjohtajan ehdotus ilmastosopimuksen (LCA) alaiseksi neuvottelutekstiksi. Luonnos onnistui kokoamaan kieli keskellä suuta ratkaisuja useimmista keskeisistä kysymyksistä.

Paperi kattaa mm.

Keskustelussa puheenjohtajan tekstiä kannatti selvä valtaosa maailman maista sekä pohjoisesta että etelästä. Tukensa osoittivat mm. Kiina, Yhdysvallat, Intia, EU:n 27 jäsenmaata, runsas tusina Latinalaisen Amerikan valtiota, Afrikan ryhmä ja koko köyhimpien kehitysmaiden valtava joukko. Vastaan harasivat lähinnä Saudi-Arabia ja pari sosialistista Latinalaisen Amerikan maata, etunenässä Bolivia.

Keskustelun jälkeen siirryttiin nuijimaan päätöksiä monikerroksisen ilmastokokouksen eri tasoilla. Bolivia piti pitkiä palopuheita sopua vastaan, mutta jäi yksin. Kolumbia, Guatemala ja Gabon nousivat vastustamaan kehitysmaakumppaninsa yrityksiä estää koko muuta maailmaa etenemästä.

Mitä ihmettä Cancunissa sitten tapahtui? Miten laihat odotukset vaihtuivat yhtäkkiä melko lihaviksi tuloksiksi? Miten ilmastoneuvottelut nousivat tuhkasta?

Syitä on monia, mutta erityinen kiitos kuuluu kahdelle maalle – tai oikeastaan ihmiselle. Ensinnäkin ministeri Ramesh ohjasi Intian aiemmalta joustamattomalta linjalta rakentavalle ja sopua hakevalle kannalle – huolimatta äänekkäästä kritiikistä kotimaassa.

Toiseksi emäntämaa Meksikon ministeri Espinosa osoitti fakiirin taitoja luotsatessaan neuvottelut yli Kööpenhaminan traumasta ja läpi häirikkömaiden protestien. Taikasanoja olivat avoimuus ja osallistaminen, kaikkien osapuolten pitäminen keskusteluissa mukana.

Tästä on hyvä jatkaa kohti Durbanin ilmastokokousta.

Oras bloggaa Cancunin ilmastokokouksen toiselta viikolta päivittäin 5.–11.12.
← Edellinen: to 9.12.  

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *