Julkisen keskustelun perusteella Suomen turvallisuus on pitkälle tankkeja, hävittäjiä ja raja-aitoja. Näillä kovilla keinoilla onkin sijansa.

Turvallisuuden kannalta niin ikään tärkeät pehmeät keinot kuitenkin unohtuvat helposti – tai niiden kytköstä turvallisuuteen ei aina tunnisteta. Vaarana on, että päädytään säästämään kovan turvallisuuden pehmeästä perustasta.

Otetaan joitakin ajankohtaisia esimerkkejä.

1. Yleisradio tukee henkistä kriisinkestävyyttä
Yleisradion hallintoneuvoston kertomuksessa viime vuodelta hallintoneuvoston puheenjohtaja Arto Satonen (kok.) muistuttaa, että ”kansallista yhtenäisyyttä tarvitaan aikana, jolloin valeuutisilla ja hybridihyökkäyksillä pyritään horjuttamaan länsimaisia demokratioita ja sananvapautta”. Lisäksi hän toteaa, että kriisien keskellä ”Ylen rooli korostuu myös henkisen huoltovarmuuden tuottajana”.

Siksi on valitettavaa, että Satosen oma puolue on esittänyt yli sadan miljoonan euron leikkausta Ylen rahoitukseen juuri, kun sota on palannut Eurooppaan. Mikään puolue ei tällaisena epävakaana maailmanaikana esittäisi suhteessa yhtä suuria leikkauksia muihin turvallisuuden tekijöihin.

2. Kehitysyhteistyö auttaa ehkäisemään kriisejä
Isoja leikkauksia hallitusta muodostavat puolueet tarjoavat myös kehitysyhteistyöhön. Käytännössä tämä tarkoittaa karsimista työstä, jota köyhissä maissa tehdään ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi, köyhyyden vähentämiseksi sekä ympäristöongelmien torjumiseksi. Nämä ovat kuitenkin joitakin keinoja, joilla voidaan pitkällä aikavälillä hillitä sotia ja pakolaisuutta.

Niin kuin Maria Ohisalo on todennut, kehitysyhteistyöllä voidaan myös vahvistaa liittolaisuuksia globaalin etelän maiden kanssa. Maat, joiden rinnalla olemme vaikeina aikoina, kuuntelevat todennäköisemmin toiveitamme, kun vaikka YK:ssa pitää äänestää Venäjän hyökkäyssodan tuomitsemisesta. Nyt Venäjä on onnistunut värväämään huolestuttavan paljon liittolaisia mm. Afrikan maista.

3. Kestävä energia ja ilmastoratkaisut vähentävät riippuvuutta
Venäjän hyökkäyssota laukaisi Euroopassa energiakriisin, kun energian tuonti Venäjältä romahti. Parhaiten sähkökatkoksilta ja kohtuuttomilta energian hinnoilta suojasivat energiansäästö, energiatehokkuus ja kotimainen uusiutuva energia. Mitä vähemmän olemme riippuvaisia fossiilisista tuontipolttoaineista, sitä paremmin energiahuoltomme toimii kriiseissä – ja sitä vähemmän rahaa lähetämme fossiilidiktatuureihin lähellä idässä ja Lähi-idässä.

Tulevaisuudessa epävakautta pahentaa ja konflikteja saattaa lisätä – pitkien ja monimutkaisten vaikutusketjujen välityksellä – ilmastokriisi moninaisine tuhoineen. Siksi päästöjen vähentäminen voi sekin olla mutkan kautta kansallisen turvallisuuden vahvistamista.

Pehmeinä pidetyt keinot pitääkin nähdä osana turvallisuustyötä. Niitä pitää arvostaa ja puolustaa politiikassa kovien keinojen rinnalla, kun tehdään vaikeita valintoja.

Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella Säätytalolla harkitaan leikkauksia Yleisradiosta ja kehitysyhteistyöstä sekä vihreän siirtymän jarruttamista. On paikallaan kysyä: ovatko hallitusta muodostavat puolueet ottaneet huomioon, miten säästöt voivat vaikuttaa Suomen turvallisuuteen?

Oras Tynkkynen