Sotšin matkapäiväkirja, su 25.7.

”Jokaisella kansalla on historiallisten ja sosiaalisten olojen sekä luonnonsuhteiden pohjalla kehittynyt oma elämänmuotonsa, piirteensä, tapansa, perinteensä, elämänjärjestyksensä. Meillä neuvostomaassa on kehittynyt myös oma elämänmuotomme, joka monessa suhteessa eroaa muiden maiden elämäntyylistä.”
Priss, Kasatkin & Mazov: Matka Neuvostoliittoon

”Matkailijaa pidetään Neuvostoliitossa vieraana ja häntä tarkkaillaan yleensä enemmän kuin muualla. Hän edustaa myös maataan. Jokaisen pitäisi siis noudattaa sekä oman maansa että Neuvostoliiton hyviä tapoja.”
Juhani Hyvärinen: Matkailijan Neuvostoliitto

P1000534 Venäjällä pistää eniten silmään palvelukulttuuri – tai sen täydellinen puute. Matkaoppaissa opetetaan sanomaan ”kiitos” ja ”ole hyvä”, mutta niitä sanoja ei tiskillä pääse kovin usein kuulemaan. Äitini sanoi välillä kohteliaisuuksia vain nähdäkseen hölmistyneen reaktion.

Myyjä saattaa viihtyä muissa puuhissa ja raahautua vastentahtoisesti paikalle vasta, kun asiakas viittilöi kuin helikopteri. Yleisin ilme tiskin takana on norsun ruttu, ja hymy saattaa karehtia kasvoilla vasta, kun myyjä juoruaa vahdin kanssa. Tuotteita ja rahoja viskellään.

Jos asiakas yrittää toimittaa hankalaa asiaa, tiskin takana on täysi oikeus suuttua ja huutaa. Näin kävi esimerkiksi pääpostissa, kun kehtasimme yrittää ostaa postimerkkejä.

Tämä ei toki tarkoita sitä, että venäläiset yleensä olisivat välinpitämättömiä tai tylyjä. Pikemminkin päinvastoin: monet venäläiset ovat suorastaan ylitsevuotavan avuliaita ja ystävällisiä. Jostain kumman syystä nämä avut pitää vain kuolettaa, jos ryhtyy töihin palvelualalla.

Muitakin kulttuurieroja on. Venäläisillä tuntuu esimerkiksi olevan suomalaisia kehittyneempi melunsietokyky.

Hotellin aamiaisella pauhasi taustalla tv-mökä. Yöllä nukkumista hankaloitti se, että takapihalla ravintola luukutti juustoista poppia ja balladeja. Ravintolan terassilla radio soi kovalla.

Eläimiin suhtaudutaan myös toisin. Turistien suosimissa paikoissa tyrkytettiin papukaijoja ja hassuihin asuihin puettuja apinoita kuvattavaksi. Kaduilla myytiin aivan liian nuoria kissan- ja koiranpentuja. Eläinpuistossa lintuja pidettiin siivottomissa, kuumissa kopeissa.

Päivällä kokeilimme onneamme ja ajelimme pikkubussilla joitakin kilometrejä kasvitieteelliseen puutarhaan. Kyyti maksoi yhdeksän ruplaa (n. 25 senttiä) nupilta.

Puistossa sai ihailla sen sataa sorttia puita, bambuja, palmuja ja pensaita – sekä niiden ääressä poseeraavia venäläisiä. Valokuvaan kuuluu asettautua ojennukseen jonkin pytingin tai luonnon erikoisuuden edessä.

Ja poseerata venäläiset osaavat. Naiset keikistelivät kainosti ja hakivat kameraan näennäisen varovaisen mutta viekoittelevan katsekontaktin.

Mies saattoi asettua rehvakkaaseen etunojaan kädet lanteilla. Osalla oli rohkea takatukka, joka ei näytä Venäjällä koskaan menneen muodista.

P1000524
Edellinen: la 24.7. Seuraava: ma 26.7.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *